Enemmän yksityiskohtia tarkennuksen haarukoinnilla
Makrovalokuvauksen yleinen ongelma on läheltä kuvattavia kohteita kuvattaessa lyhyt terävyysalue. Käytämme yleensä isoa aukkoa, jotta saadaan mahdollisimman paljon valoa, mutta lopputuloksena on hyvin pieni terävyysalue. Joskus tarvitaan laajempaa syväterävyysaluetta, esimerkiksi kun kuvataan makrokuvia pienistä hyönteisistä tai laajoja maisemakuvia. Aina pelkästään aukkoa pienentämällä ei saada tarpeeksi tarkkuutta koko kuvan alueelta. Silloin tarkennushaarukointi (focus stacking) voi auttaa.
Tällaisen kuvan luominen aloitetaan useamman kuvan ottamisella samasta kohteesta tarkennuspistettä siirtämällä hieman joka kuvassa. Kuvat yhdistetään sitten tai “pinotaan” jälkikäsittelyssä, josta syntyy yksittäinen terävyysalueeltaan laaja kuva, joka on todella terävä ja yksityiskohtainen.
Mutta miten näitä pinottuja kuvia otetaan onnistuneesti? Miten tekniikka eroaa maisemakuvien ottamisen ja makrokuvien välillä, mikä on paras kamera-linssi -kombinaatio, ja miten luot kuvasarjasta yksityiskohtaisen kuvan? Canon Ambassador Christian Ziegler, makrokuvaaja Matt Doogue, sekä maisema- ja matkakuvaaja David Clapp kertovat, miten he käyttävät tarkennuksen haarukointia yksityiskohtaisten kuvien luomiseen.
Lähikuvapotretit hyönteisistä
Matt Doogue aloitti hyönteisten ja hämähäkkieläinten kuvaamisen seitsemän vuotta sitten. Hän on hionut tarkennushaarukointi -taitojaan, jotta saa luotua kauttaaltaan teräviä kuvia pieniä kohteita kuvattaessa isolla suurennoksella. Hän käyttää Canon EOS 6D Mark II -kameraa, sekä Canon MP-E 65mm f/2.8 1-5x Macro tai Canon EF 100mm f/2.8L Macro IS USM -objektiiveja, joissa on iso aukko ja suurennoskerroin.
“Ihmiset usein ajattelevat, että pientä aukkoa käyttämällä saa isomman osan kohteesta tarkaksi”, hän sanoo. Se on totta, mutta pienen aukon käyttö aiheuttaa myös diffraktiota, valon hajoamista, jolloin kuvan terävyys kärsii - ja valotusajan pituus on pitkä.
"Kuvaaminen aukolla f/2.8 ehkäisee diffraktiolta, saan valoa enemmän kennolle, joten voin käyttää lyhyempiä suljinaikoja. Kuitenkin jos kuvaan hämähäkkiä 5x suurennoksella 65mm makro-objektiivillani, ainoastaan kaksi etusilmää ovat tarkat ja loppuosa on täysin sumea. Tarkennuksen haarukointi mahdollistaa hienot potretit, joissa koko pää on tarkentuneena."
Koska Matt kuvaa eläviä, liikkuvia kohteita, hänen täytyy usein työskennellä nopeasti ja ottaa useampia kuvia vähän tarkennuspistettä siirtäen. Hän kuvaa lähes kaikki kuvansa käsivaralta. Se antaa hänelle liikkumisen vapautta. Matt liikkuu kuvia ottamalla edes takaisin siirtäen samalla tarkennusta. Tarkennusrenkaan siirrot nimittäin muuttavat myös makro-objektiivin suurennuskerrointa, jolloin niitä on vaikea yhdistää jälkikäteen.
Suurennuskertoimesta riippuu osittain kuinka monta kuvaa hän kohteesta ottaa. Jos hän esimerkiksi kuvaa 1x suurennuksella, hän tarvitsee kolme tai neljä kuvaa, jotta pinotusta kuvasta tulee terävä. 2x suurennokseen tarvitaan sitten jo 8 kuvaa.
Kuvamäärä riippuu myös osittain siitä, kuinka monta kuvaa Matt ehtii ottaa ennen kuin kohde liikahtaa. ”Hyppivät hämähäkit esimerkiksi liikkuvat enemmän ja olen onnellinen, jos saan niistä kaksi tai kolme kuvaa”, hän selittää. ”Kuoriaisista ja hämähäkeistä verkolla yritän aina saada vähintään kahdeksan kuvaa. Mitä enemmän kuvia saat eri tarkennusetäisyyksiltä, sen parempi, koska mitä enemmän kuvia sinulla on, sitä isomman terävyysalueen saat lopputulokseksi.”
Yksityiskohtien esiin tuominen luonnossa
Christian Ziegler käytti kuvien pinoamistekniikkaa hyväksi kuvatessaan kasveja Skotlannissa EOS-1D X Mark III -kameralla ja Canon EF 100 mm f/2.8L Macro IS USM -objektiivilla.
”Löysin kuvien pinoamistekniikan Covid-19 aikaan uudestaan ollessani niin paljon kotona”, hän sanoo. ”Käytin tekniikka ehkä 15 vuotta sitten Panamassa kukkien kuvaamiseen, mutta se oli siihen aikaan paljon monimutkaisempaa. Nykyisin jälkikäsittely on niin yksinkertaista, että on helppoa ottaa muutama kuva ja kokeilla miten se toimii.”
”Käytin paljon aikaa kevään alun dokumentointiin. Pidän erityisesti kevätkukista ja nuorista lehdistä. Keräilin montaa eri lajia ja toin ne studiooni, jossa kokeilin kaikenlaisia sommitelmia – ottaen kuvasarjoja haarukoimalla, joita pinoamalla tein täysin teräviä kuvia. Tämä tekniikka sopii mielestäni todella hyvin luonnon yksityiskohtien kuten kukkien, viljan tähkien ja hyönteisten kuvaamiseen, missä niiden kauneus ja hienotekoisuus näkyvät.”
Siinä missä Matt on kehitellyt tekniikkaansa, jotta saa tarpeeksi yksityiskohtia kohteesta ennen kuin se liikahtaa, Christianilla taas on aikaa tallentaa paikallaan olevista kohteistaan joka ikinen yksityiskohta. Hän tuo unikot, kissankellot, saniaiset ja nokkoset studioonsa. Tämä antaa hänelle valotuksessa täyden kontrollin, eikä hänen tarvitse huolehtia tuulen aiheuttamasta liikkeestä valotusten aikana tai välissä. Hän kuvaa yleensä 4 ja 17 kuvan väliltä, jotta kuvattu kohde ja sen kaikki yksityiskohdat ovat tarkkoja ja teräviä lähimmästä kohdasta kauimpaan.
Christian käyttää kolmijalkaa kuvatessa ja kuvaa kukat mustaa taustaa vasten, joka tuo niiden muodot, tekstuurin ja värit esille. "Canon EF 100mm f/2.8L IS USM -objektiivi on ihanteellinen valinta, koska se on todella terävä”, hän sanoo.
Staattisia kohteita kuvatessa sisätiloissa, Christian sanoo: ”Jos olet suunnitelmallinen, niin hyvät tulokset seuraavat. Tällä tekniikalla ei voi mennä vikaan.” Hän suosittelee ihmisiä kokeilemaan monia eri kohteita; lähikuvia kasveista, sienistä ja hyönteisistä. ”Sanoisin, että ainoa virhe on lähteä ottamaan kuvia tuulisena päivänä ulkona – se ei toimi! Kohteen pitää olla paikoillaan.”
Ulkona kuvaaminen: kuvien pinoaminen maisemakuvissa
Kuvien pinoaminen tekniikkana on myös käyttökelpoinen maisemakuvauksessa. Maisema- ja matkakuvaaja David Clapp on käyttänyt sitä yli 10 vuotta, jotta kuvan etu- sekä taka-ala ovat kauttaaltaan terävänä.
Hän käyttää tekniikkaa pidentääkseen objektiivin natiivia syväterävyysalueetta, etenkin tele -objektiiveilla kuvatessa. Tekniikka on käytännöllinen myös hämärässä kuvattaessa, kun tarvitaan samanaikaisesti tarpeeksi nopeaa valotusaikaa liikkeen pysäyttämiseen ja terävyysalueen hallitsemiseen.
David kuvaa EOS 5D Mark IV -kameralla ja Canon EF 24-70 f/4L IS II USM - sekä Canon EF 100-400 f/4.5-5.6L IS II USM -objektiiveilla. Hän aloittaa tarkentamisen äärettömästä ja säätää käsitarkennusrenkaasta tarkennusta kuvia ottamalla vähitellen lähemmäs, kunnes se saavuttaa kuvan etualan. Kamera on aina jalustalla.
”Jos kuvaat laajakulmaobjektiivilla ja pienellä aukolla, terävyysaluetta on paljon, jolloin sinun ei tarvitse ottaa niin monta kuvaa saadaksesi kauttaaltaan terävä kuva”, hän selittää. ”Mutta pidemmillä polttoväleillä taas - mitä pidempi polttoväli, sen tarkempi sinun täytyy olla tarkennuksen pinoamisessa. Hämärässä joudut käyttämään isoa aukkoa, jolloin syväterävyys on lyhyt joka kuvassa. Silloin kuvien väliset tarkennuksen muutokset pitää olla hyvin pieniä. Kuvien pinoajan kauhein painajainen on, että kahden kuvan välissä on tarkentamaton alue.”
Maisemakuvien pinoamisessa on useita asioita, jotka tulee muistaa: ”Pehmeillä alustoilla kuten hiekalla jalusta siirtyy helposti aina vähän kameraa operoidessa. Pidä huoli, että jalusta ja kamera ovat aina tukevasti paikoillaan. Lisäksi kuvaa aina manuaalilla mieluummin kuin automaattitilassa, jolloin valotus tai valkotasapaino voi vaihdella kuvien välillä. Se voi luoda ongelmia jälkikäsittelyssä," David sanoo.
Kuvien pinoamisen jälkikäsittelymenetelmät
Joissain Canon kameroissa kuten EOS R5, EOS R6, EOS RP ja EOS 90D on sisäänrakennettu toiminto tarkennuksen haarukointiin. Toiminto tekee kuvien pinoamisesta vielä helpompaa ja mahdollistaa kuvien ottamisen tietyin tarkennusaskelein ja halutun määrän kuvia automaattisesti. Kamera aloittaa tarkennuksen haarukoinnin lähimmästä pisteestä ja siirtyy kohti ääretöntä. Mitä isompi aukko käytössä, sitä lyhyemmät tarkennuksen siirrot ja isompi määrä kuvia otetaan.
Kun he ovat tallentaneet tarvitsemansa kuvat, näillä kolmella kuvaajalla on eri keinoja lopputulokseen, käyttämällä yleisiä kuvankäsittelyohjelmia tai erityisiä kuvanpinoamis -ohjelmistoja. Kuvien jälkikäsittely on kuitenkin laajasti samanlainen. He valitsevat kuvat, joissa on laajin terävyysalue. Sitten he kohdistavat kuvat, yhdistävät ne yhdeksi ja poistavat epäsäännöllisyydet (kuten hyönteisen jalka, joka on liikkunut kahden otoksen välillä Mattin kuvissa).
Canonin Digital Photo Professional (DPP) ohjelmisto on ilmainen Canon EOS -kameroiden omistajille. Versio 4.10 ja uudemmat sisältävät kuvien pinoamistoiminnon, ja on yhteensopiva yllä mainittujen kameroiden kanssa, jossa on tarkennushaarukointi -toiminto, ja näiden lisäksi EOS R ja EOS 5D Mark IV -kameroiden kanssa.
DPP:n voi ladata osoitteesta:
TUTUSTU VERKKOKAUPAN TUOTTEISIIN ››
https://www.canon.fi/pro/stories/macro-focus-stacking/