Kohtaamisia - Suvi Sievilä

Näkymiä mielen maisemista

Vuoden 2021 aikana loin kolme erilaista kuvatarinaa, joiden inspiraationa toimivat mielensisäiset maisemat - tunteet ja ajatukset, jotka eivät näy ulospäin. Tunteet piirtyivät kuviini erilaisten kuvitteellisten hahmojen ja tarinoiden kautta. Ihmisen sisäinen maailma, käyttäytyminen, tulkintojen moninaisuus ja symboliikka ovat aina kiehtoneet minua. Olen aina tahtonut ymmärtää ihmismieltä. Rakensin jokaiseen tarinaan lavastuksen itse ja käytin puvustukseen kirpputoreilta löytämiäni vaatteita. Se on tapani luoda, koota palasista ja jopa roskasta uusia luovia kokonaisuuksia. Jokaisen kuvan syntyminen vaatii usean päivän työn. Kolme vuoden aikana syntynyttä projektia ovat esillä Rajala Pro Shop Postitalon liikeessä marraskuun 2021 ajan.

Omat projektit antoivat oman äänen

Olen työskennellyt valokuvaajana yli 15 vuotta ja kolunnut läpi monta kuvausgenreä etsien omaa paikkaa valokuvan alalta. Opiskellessani valokuvaajan ammattitutkintoa 2015, tavoitteenani oli siirtyä valokuvaajana työskentelemään ainoastaan mainoskuvien parissa. Keskityin opintojeni alkuvaiheessa muovaamaan itsestäni vedenkestävän ammattilaisen ja rakensin portfoliotani katsellen yritysten käyttämiä kuvia ja yritin muovata oman osaamiseni siihen muottiin. Ei kestänyt montakaan kuukautta, kun olin täysin kyllästynyt työhöni ja kuviini, enkä tahtonut näyttää ottamiani kuvia kenellekkään.

Silloinen mentorini Antti Karppinen antoi tilanteeni tajuttuaan minulle kuitenkin ajattelemisen aihetta sanomalla "et voi ikinä myydä kuviasi tai osaamistasi, jos et itse usko niihin." Siinä hän oli täysin oikeassa. Olin monta vuotta yrittänyt etsiä paikkaani alalta tekemällä kuvia muiden odotusten mukaan, ja unohtanut kokonaan tekijän kuvien takana . itseni ja sen mikä minua inspiroi ja kuka minä olen.

Päätin alkaa etsiä takaisin sitä kuvaamisen intohimoa, jonka olin kadottanut. Tutkin erilaisia kuvia maailmalta ja pysähdyin niiden äärelle, joista pidin. Niiden kautta aloin hahmottaa minkälaisia kuvia tahtoisin itse luoda. Kuvia alkoi piirtyä ajatuksiini vähitellen ja jonkin ajan kuluttua päätin lopettaa pohtimisen ja ryhtyä tekemään kuvista totta.

Törmäsin kuitenkin seuraavaan ongelmaan: olisin tahtonut tehdä kuvia, jotka sisälsivät hienoja vaatteita ja kauniita yksityiskohtaisia pääkoristeita, mutta minulla ei ollut minkäänlaisia suhteita tahoihin, jotka sellaisia tekisi. Surkuttelin tilannetta jonkin aikaa, kunnes kyllästyin ja päätin levittää koko askartelukaappini keittiön pöydälle. Jos en löytäisi yhteistyötahoa tekemään minulle kuvattavaa, voisin ainakin kokeilla tehdä niitä ensin itse. Siitä seurasi valtava luovuuden flow-tila, joka vei minut täysin mennessään. Loin itseäni inspiroivia rekvisiittoja omasta päästäni kuumaliimapyssyn avulla yhdistellen löytöjä kirpputoreilta, luonnosta ja askartelukaapistani. Niitä luodessa syntyi kymmeniä kuvausideoita.

Oman luovuuden ja omien visioiden kautta kuvaaminen oli urallani käänteentekevä asia. Tyylini kuvaajana muuttui täysin enkä enää hävennyt näyttää kuviani ihmisille. Ne olivat minun kuviani. Sain ilon takaisin tekemiseeni. Omien projektien kuvaamien opetti minulle vasltavasti uusia teknisiä taitoja, kun uskaltauduin kokeilemaan vaativiakin valaisuja. Ja mikä tärkeintä, koin saaneeni kuvieni kautta oman äänen, jolla puhua. Olen kertonut projektieni kautta tarinoita, joita olen halunnut kertoa ja ne olvat tuleet ulos usein itsenikin yllättäneillä tavoilla. Näin kävi esimerkiksi tehdessäni Melancholy Circus -sarjan kuvia.

Melancholy Circus - todelliset tunteet kulissien takana

Loin Melancholy Circus -sarjan lokakuussa 2019 hyvin intensiivisenä projektina. Olin miettinyt artistien ja esiintyvien taiteilijoiden paineita erilaisten roolia ja todellisten tunteiden ristiaallokossa - sitä mitä joudutaan näyttelemään ja näyttämään ulospäin ja mikä loppujen lopuksi on totta. Lopullinen inspiraatio sarjaan iski salamana törmätessäni kirpputorilla vintage-henkiseen mekkoon. Näin yhtäkkiä mielessäni erilaisia antiikkisen sirkuksen melankolisia hahmoja.

Päätin kuvata vaiettuja tunteita kulissien takana ja visiot tulivat yllättäen ajatuksistani ulos sirkuksen hahmoina, mikä yllätti itsenikin, sillä en ole koskaan erityisemmin pitänyt perinteisestä sirkuksesta. Lavastin kuvauksia varten silloiselle studiolleni kolme erilaista huonetta  yhden viikon aikana. Kannoin kodistani neljä autokuormallista tavaraa, joilla täytin huoneet ja etsin malleille vaatteet kirpputoreilta. Sain meikkaajaksi projektiin luottomeikkaajani Satu Sireliuksen, joka loi kahteen kuvaan meikin ja hiukset. Jokaisen huoneen malleille olen heittäytymisestä ikuisesti kiitollinen.

Kuvat ja teksti: Suvi Sievilä