Paluu Maahan – Rajala Pro Shop

sunrise-over-snow-covered-mountains-2000x700-1_landscape_2000x700.jpeg

Matkailuvalokuvaaja Damon Beckford on ollut täällä aiemmin. Kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti. Seistessään ei niin lumipeitteisillä Lofooteilla häntä ympäröi kivinen kauneus, mutta hän ei ole odottamassaan talven ihmemaassa. Ei haittaa, kauniit saaret ovat silti tulvillaan mahdollisuuksia, ja jos se tarkoittaa sitä, että hänen on vierailtava niillä uudestaan, niin...

”Matkailuvalokuvaus on ollut intohimoni jo monta vuotta, joten uusi reissu ei haittaa”, hän nauraa. ”Oikeastaan löysin rakkauteni matkustamiseen, koska halusin kuvata samoja paikkoja useammin kuin kerran.” Ravintolakoulun ja asepalveluksen jälkeen Damon teki ensimmäisen kunnon reissunsa kameran kanssa. Hän osti menolipun Intiaan ja Kaakkois-Aasiaan, jossa hän reppureissasi kahdeksan kuukautta.

”Sinä aikana rakastuin maailman kuvaamiseen”, hän jatkaa. ”Sekä säilyttääkseni omat muistoni että jakaakseni kokemuksiani. Oikeastaan olin niin vakuuttunut siitä, että tätä halusin elämälläni tehdä, että palasin Suomeen, työskentelin vielä vuoden, ostin paremman kameran ja lähdin taas matkaan tekemään sen kaiken uudelleen.”

Damonin rinnalla kaikilla hänen viimeisimmillä reissuillaan on ollut Alpha 7 IV. ”Uusi kamera on täydellinen jokapaikanhöylä”, hän sanoo, ”mikä on tärkeää, sillä haluan reissuillani monenlaisia kuvia. Otan maisemakuvia sekä toiminta- ja dokumenttikuvia. Aiempaan Alpha 7 III:en verrattuna 33 megapikselin tarkkuus oli mukava parannus, ja sen avulla voin rajata kuvia tarvittaessa enemmän. Alpha 7 IV:n suorituskyky hämärässä on myös fantastinen revontuliotoksilleni, jotka otan usein sellaisilla ISO-arvoilla kuin 2000 tai 4000.”

Reppureissauksen ja vaelluksen vuoksi kameravarusteiden koko ja paino on iso tekijä Damonille, joka hämäräkuvia lukuun ottamatta työskentelee mielellään ilman kolmijalkaa. ”Tykkään pitää asiat yksinkertaisina ja matkustaa mahdollisimman kevyesti. Alpha 7 IV on uskomattoman kompakti ottaen huomioon sen tehon ja ominaisuudet, mukaan lukien 5,5 pykälän kuvanvakaimen, joka yhdessä FE 70−200 mm f/4 G OSS:n optisen stabiloinnin kanssa tarkoittaa, että voin kuvata käsivaralla niin paljon kuin mahdollista.”

the-northern-lights-flickering-above-a-deserted-road_wresized_w906.jpeg

Toinen Damonin vakio-objektiiveista on FE 16−35 mm f/2.8 GM. ”Se antaa minulle kaiken tarvitsemani revontulikuvia varten”, hän selittää, ”kuten myös käytännöllisen skaalan laajakuva-asetuksia. 16 mm:ssä on mahtava vaikutus, mutta kun sen kääntää 35 mm:iin, siitä saa myös erinomaisen dokumenttiobjektiivin.”

Tämä tuo meidät takaisin Lofoottien hyytävälle rannikolle. ”On mukava käydä samoissa paikoissa”, hän selittää, ”koska matkailuvalokuvauksessa on kyse sekä immersiosta että uuden löytämisestä.”

”Tulimme hakemaan arktista tunnelmaa”, hän jatkaa, ”mutta maaliskuussa oli odotettua lämpimämpää ja suurin osa lumesta on sulanut. Se on tavallista, sillä saaristo sijaitsee aivan Golfvirran päässä, joten meidän piti muuttaa suunnitelmaa hiukan. Esimerkiksi vaikka tulimme split-lautojen kanssa kuvaamaan lumilautailua ja surffausta, kuvasimme jälkimmäistä hieman enemmän.” Tämä kuvastaa yhtä kulmakiveä Damonin suhtautumisessa matkailukuviin. ”Haluan usein saada maisemiin joitain ihmiselementtejä tai muita elementtejä, joiden avulla voi ihailla paikan mittasuhteita. Lisäksi se näyttää elämäntyyliä ja tekee paikoista samaistuttavampia ja elävämpiä.”

Toinen esimerkki tästä näkyy Damonin otoksessa hiihtäjästä laskeutumassa vuorta Senjan saarella Lofoottien koillisosassa. ”Ajoimme syvemmälle pohjoiseen ja korkeammalle löytääksemme lunta, ja noustessamme huomasin hiihtäjiä vastapäisessä rinteessä”, hän muistelee. ”Pidin heitä silmällä, ja oli upeaa kuvata heitä laskemassa alas vuorta ja näyttää samalla luonnon valtavuus.”

Sama vaellus tuotti toisenkin fantastisen kuvan lehdettömien puiden reunustaman lumihuippuisen vuoren muodossa. ”Tämä otettiin lähestulkoon samassa paikassa”, Damon sanoo, ”ja kun näin maiseman, tiesin, että minun oli taltioitava se. Siinä oli juuri sellaista arktista tunnelmaa, jota olin halunnut. Mutta oli tärkeää taltioida se oikein ja käyttää 70−200 mm f/4 -objektiiviani. Tykkään käyttää sitä maisemiin sekä tiivistääkseni perspektiiviä että poimiakseni pieniä yksityiskohtia maisemasta.”

the-northern-lights-shimmering-above-a-group-of-huts-by-the-sea.jpeg

Lofootit olivat Damonille myös toinen tilaisuus kuvata revontulia, ja hänen lähestymistapansa uudelleenvierailuun ja hetkien valitsemiseen on jälleen selkeä. ”Vinkkini on tarkistaa revontuliennuste kohonneen revontulitoiminnan ja kirkkaan taivaan varalta. Olen huomannut, että paras aika kuvata revontulia on usein keskiyön paikkeilla, mutta jos Kp-indeksin ennuste on enemmän kuin Kp 5, alat nähdä niitä heti, kun tulee pimeää. ”Tietysti,” hän jatkaa, ”tähän tarvitaan suunnittelun lisäksi myös tuuria, mutta kun ne ovat kirkkaita, sinun pitäisi tarvita vain 3−6 sekunnin valotusaika selkeiden muotojen ja kirkkaiden värien taltiointiin. Jos tarvitset enemmän, sanotaan vaikka 30 sekuntia, valot eivät erotu yhtä hyvin, ja se voi saada maiseman epätasapainoon.”

Maailma on suuri, joten uskooko Damon jatkavansa uudelleenvierailua paikoissa tavalla, josta on tullut hänen tyylinsä? ”On paljon paikkoja, jotka haluan yhä kokea”, hän nauraa. ”Tulin esimerkiksi juuri takaisin seitsemän viikon reissulta Indonesiassa. Oli mahtavaa nähdä tropiikki, mutta arktinen alue on silti minulle jollain lailla hyvin erityinen, joten palaan pian takaisin. Ilmastonmuutoksen vuoksi mahdollisuuksia nähdä paikkoja sellaisina kuin ne ovat nykyään on rajallisesti, joten olen iloinen, että Alpha 7 IV:ni auttaa minua siinä.”

Teksti: Sony / https://www.sony.fi/alphauniverse/stories/returning-to-the-earth

Aiheeseen liittyvät artikkelit