Kohtaamisia: Mikko Rasila

Mikko Rasila päätyi kuvaajaksi onnenkantamoisella ja elää nyt elämää, josta teini-ikäisenä unelmoi. Miten kaikki lopulta loksahti kohdalleen? 

 

Mistä kaikki alkoi?

Mikko Rasila kertoo uransa alkaneen kirjaimellisesti onnenkantamoisella; hän oli juuri lopettanut Helsingin yliopistossa avoimen teologian opinnot, eikä halunnut jatkaa tiedekuntaan. "Soitin yhdelle vanhalle tutulle valokuvaajalle, että saisinko tulla työharjoitteluun, tavattiin kahvilla ja aloitin seuraavalla viikolla ja that was that."

 

Kai Vaine

 

Suomen kansallisbaletti La Bayadere

 

Seuraavat kolme ja puoli vuotta hurahti assarin töitä tehdessä. "Sen jälkeen muutin Lontooseen opiskelemaan ja opintojen aikana aloin kuvaamaan työkseni."

 

Rasilan ensimmäinen oma kamera oli Minolta -kinokamera. "Olin 19-vuotias, säästin assaripalkkiosta melkein vuoden, että sain hankittua sen. Seuraavaan kameraan säästinkin sitten aika paljon kauemmin ja se oli Mamiya 645."

 

Arjessaan Rasila kuvaa Nikonin kalustolla. "Haluaisin vaihtaa Hasselbladiin ja Leicaan tai Sonyyn. Ehkä Rajala haluaa sponssata mulle Leican tai Sonyn kaluston siihen asti että saan mun kirjan ja näyttelyn valmiiksi?" 

 

Björn Weckström

 

Kuvaamisen muutokset

"Mä olen sillä tapaa onnekas, että mä olen oppinut valokuvaamaan filmiaikana, kun tein assariduuneja muille helsinkiläisille valokuvaajille, mutta oon tehnyt mun opinnot digimurroksen aikana. Eli olin sellaisessa upeassa putkessa, että kun menin yliopistolle olin suht pätevä filmikuvaaja ja semihyvä vedostaja ja tulin ulos semihyvänä digikuvaajana ja digitaalisten kuvankäsittelyohjelmistojen ja tulostimien käyttäjänä.”

 

KC Professional

 

Valokuvaus taiteen ja itseilmaisun muotona

 

Korona-aika on vaikuttanut myös Rasilan työhön. Kaupallisten töiden vähetessä, hän on voinut keskittyä työnsä taiteelliseen puoleen ja uraan taiteilijana. "Olen kahlannut läpi arkistoja, kirjoittanut tuhansia sivuja päiväkirjoja ja muita tekstejä, kuvannut mun omaa taideprojektia alastomista miehistä. Etsin ensi kevääksi Helsingistä näyttelytilaa ja työstän kuvistani myös kirjaa, joka ilmestyy ensi vuonna, kunhan saan rahoituksen varmistumaan."

 

Thibault Monnier

 

Rasila sai viime vuonna työlleen Taiteen edistämiskeskuksen apurahan, josta on suuresti kiitollinen. Apurahan turvin hän avasi sivulleen nettikaupan, jossa on myynnissä taideprinttejä.

 

“Kuvaaminen antaa mulle mahdollisuuden tehdä itseäni ja sisäistä maailmaani näkyvämmäksi muulle maailmalle ja työstää mun omia unelmia ja haaveita.”

 

"Kuvaaminen on itselleni ominaisin tapa todentaa, tallentaa ja esittää mun sisäistä maailmaa, mutta en arvota tai vertaile taiteen esittämisen tapoja tai muotoja keskenään. Tämä on vain mulle luonnollisin tapa."

 

Luottamuksen tärkeydestä

 

Rasila uskoo, että ihmiset on olemassa vain suhteessa muihin ihmisiin ja hänen omien kaupallisten töidensä keskiössä on aina ollut ihminen. "Mun taiteessa aiheena on alastomat miehet, niin luonnollisesti kontakti muihin ihmisiin, kyky ja taito saada selitetyksi muille ihmisille mitä tässä ollaan tekemässä ja miksi, sekä luottamus kuvaajan ja kuvattavan henkilön välillä on erittäin tärkeää. Mä olen ollut valtavan onnekas niin kaupallisten töiden kanssa, kuin omassa taiteessani kaikkien niiden ihanien ja upeiden ihmisten kanssa, jotka ovat tuleet mun kameran eteen ja antaneet minun tallentaa omaa visiotani maailmasta heidän kauttaan. Tästä mä olen loputtoman kiitollinen, kun ei se teko aina ole ollut niin varmalla pohjalla.”

 

Thibault Monnier

 

Rasilan vinkki aloitteleville kuvaajille on hyvin yksinkertainen. "Kuvaa paljon. Katso kuvia paljon."

 

"Mun mielestä tämän suurempaa onnistumista ei voi olla kun se, että yksi puhelinsoitto assarinpaikasta johti lopulta uraan ja koko elämän suurimman intohimon lähteelle. Mun elämästä tuli lopulta juuri sellaista, kun miksi sen ahdistuneena teini-ikäisenä unelmoin; mun elämä on täynnä kauneutta, muotia, taidetta, lahjakkaita ja ihania ihmisiä sekä rakkautta."