Urheilukuvaaja Richard Walch
Extreme-lajeihin erikoistunutta urheilukuvaajaa Richard Walchia ei haittaa, että hän joutuu roikkumaan helikopterista mutkitellessaan alas rinnettä, kun tuloksena on kuvia todella huimaavista ja koskettavista tilanteista. Hän innostui valokuvaamisesta lumilautaillessaan ystäviensä kanssa, ja on edelleen yhtä innoissaan kuin 16-vuotiaana, jolloin hän sai ensimmäisen ottamansa kuvan sanomalehteen. Hän kertoo nyt luovasta työskentelystään, parhaan kuvansa taustasta ja inspiraation lähteistään.
Olet kuvannut ammattimaisesti 16-vuotiaasta lähtien. Miten löysit intohimosi valokuvaukseen?
”Intohimoni valokuvaukseen syntyi onnekkaasta sattumasta, kun vaihdoin koulua ja uudessa koulussani oli ammattitasoinen pimiö. Vietin siellä paljon aikaa ja se haittasi koulumenestystäni, mutta opin todella paljon valokuvauksesta. Aloitin kuvaamisen Canon EOS-1N -kameralla ja siirryin vähitellen Canon EOS-1D X Mark II -malliin. Samoihin aikoihin vietin kaikki viikonloput vuorilla lumilautaillen. Halusin alun perin ryhtyä ammattilumilautailijaksi ja hankkia sponsorisopimuksia, mutta tosiasiassa en ollut riittävän hyvä. Päätin siis, että jos en löydä sponsoreita, otan kamerani ja kokeilen kuvata kavereitani, jotka ovat todella hyviä.”
Mikä on vaikeinta talviurheilulajien kuvaamisessa?
”Tärkeintä on toimia järjestelmällisesti ja valmistautua kuvaamiseen. En koskaan hankkinut valokuvaajan koulutusta, vaan tein kaikki mahdolliset virheet, ja pyrin tekemään ne vain kerran. Yksi suurimmista oppimiskokemuksista oli matka Kanadan Whistleriin, kun olin juuri päässyt koulusta. Kuvasin viikon ajan filmille, menin laboratorioon Vancouverissa ja laitoin pöydälle 10 rullaa filmiä, ja kun sain ne takaisin, kaikki kuvat olivat kolme aukkoa alivalottuneita, koska olin määrittänyt kameran asetukseksi vahingossa -3. Kaikki hienot kuvat menivät hukkaan, koska ne olivat kolmen aukon verran liian tummia. Koska käytin analogista filmiä, niitä ei voinut korjata. Sitä virhettä en tee enää koskaan. "
Mitä tarkoitat järjestelmällisyydellä?
”Kiinnitän paljon huomiota siihen, miten pääsen kohteeseen, varmistan turvallisuuden ja valmistaudun kuvaamiseen. On oltava tarkkana ulkona tai vuorilla kuvatessa tai vaikkapa selfietä ottaessa. Ole varovainen, tarkkaile tekemisiäsi, nosta kamera ja ota kuva.”
“En koskaan hankkinut valokuvaajan koulutusta – tein vain kaikki mahdolliset virheet, ja pyrin tekemään ne vain kerran.”
Päädyt varmasti vaarallisiin paikkoihin. Voitko kertoa kaikkein jännittävimmästä talviurheilukuvauksesta, jonka olet tehnyt?
”Siitä lähtien, kun aloin kuvata talviurheilua ja lumilautailua, unelmoin matkustavani Alaskaan. Ei kuitenkaan kannata vain lähteä Alaskaan ja katsoa, mitä tapahtuu – mukana on oltava todella tiivis ryhmä. Lähdin sinne Euroopan johtavien laskettelijoiden Legs of Steel -ryhmän mukana. Kävimme helikopterilaskettelemassa Hainesissa, joka on Alaskan paras vapaalaskupaikka. Lumi tarttuu pystysuuntaisiin seiniin [kuva alla], joten siellä voi lasketella jyrkempää rinnettä kuin missään muualla maailmassa. Paine on kova, koska urheilijat käyttävät noin 10 000–15 000 euroa 6–10 laskuun, joten kun kuvataan helikopterin avoimesta ovesta, on oltava varma, että kuvat onnistuvat. Kaikki onnistui hyvin: kaikki tekivät temppunsa eikä kukaan loukkaantunut.”
Onko olemassa kameratekniikoita, jotka ovat tällä hetkellä mielestäsi erityisen kiinnostavia?
”Purjehduksen America's Cupissa Uuden-Seelannin joukkueen kapteenilla oli tapana sanoa näin: ”Se, mikä ei tee veneestä nopeampaa, ei kiinnosta meitä.” Jos ominaisuus ei tee kuvasta parempaa, miksi siitä pitäisi edes puhua? Tärkeintä on keskittyä siihen, mikä tuotteessa on erityistä. Voiko sen ansiosta tehdä jotakin, mitä ei ole voitu tehdä koskaan aikaisemmin? Canon EOS M5 ja Canon EOS M50 ovat kumpikin kameroita, joiden avulla voi todella tehdä jotakin, mitä ei ole voitu tehdä aikaisemmin. Ne ovat erittäin pieniä kameroita, joilla voi kuvata nopeasti ja huomaamattomasti, erityisesti silloin, kun niihin yhdistetään kiinteä Canon EF-M 32mm f/1.4 STM -objektiivi – tämä on täydellinen yhdistelmä.”
Kuvaat ammattitason Canon-tuotteilla, mutta voiko saman tuloksen saada aikaan yksinkertaisemmalla kameralla?
”Kyllä voi! Hyvän kuvan ottamisessa on kyse enemmän omasta kuvaustekniikasta kuin laitteen tekniikasta. Kaikissa Canon-kameroissa on esimerkiksi todella hyvä automaattitarkennus. Edistyksellinen tekniikka esitellään usein ensin harrastajatason kamerassa ja lisätään vasta sen jälkeen huippukameraan. Esimerkiksi jotkin koskettamalla ja vetämällä toimivat automaattitarkennustekniikan toiminnot, joista puhutaan nyt Canon EOS R -järjestelmän yhteydessä, esiteltiin jo Canon EOS M5 - ja Canon EOS M50 -kameroissa.”
Mikä on ollut tähänastisen urasi ratkaisevin hetki?
”Kun olin 16, sisareni oli vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa, ja pääsin käymään hänen ja hänen isäntäperheidensä luona kesäloman aikana. Yksi perheistä oli Dallas Morning Newsin toimitusjohtajan perhe, joten sain työskennellä yhden kesän lehden kuvaajaharjoittelijana. Kuvaajat miettivät, mitä oikein tein siellä, koska olin niin nuori. Olin todella energinen ja koko ajan liikkeellä. Yhdellä kuvauskeikalla meidän oli kuvattava isoa purjevenettä, ja päädyin kiipeämään sen mastoon ja pyytämään kapteenia, jota halusin kuvata, kiipeämään mastoon kanssani, jotta voisin kuvata häntä yläpuolelta niin, että vene näkyi taustalla alapuolellamme.
”Tein parhaani, että kuva onnistuisi, ja lehden kuvaaja, joka oli mukanani, asetti kapteenin vain ruorin taakse. Hänkin otti hyvän kuvan, mutta minun kuvani pääsi lehteen, ja se oli minulle tuolloin iso juttu. Se opetti minulle heti alkuun, että jos haluaa erinomaisen kuvan, se ei tapahdu itsestään. Sen eteen on nähtävä vaivaa. Yritän aina tavoittaa mielessäni olevaa kuvaa, ja se on edelleen yhtä innostavaa kuin alkuaikoina.”
Mitä teet, kun ideat ovat vähissä?
”Menen suihkuun ja saan heti idean [nauraa] – niin se oikeasti toimii. Yleensä olen kuin sieni: yritän inspiroitua kaikesta. Saatan mennä taidemuseoon ja löytää inspiraation, puhua suunnittelijan kanssa ja saada idean, jutella matkailijan kanssa ja käyttää hänen ideaansa ja katsella sitten jotakin verkossa. Kerään kaikki nämä tiedot tarkkailemalla todella yksityiskohtaisesti, mutta tietämättä, milloin aion käyttää niitä. Jos seuraisin vain lumilautailukuvaajia, päätyisin matkimaan heitä, mikä olisi huono asia. Jos kuitenkin seuraan lumilautailukuvaajan työskentelyä ja tuon saman purjehduskuvaukseen, ja seuraan taiteilijan työtä ja tuon saman urheiluun, voin luoda oman tyylini ja tuoda otoksiin uusia sävyjä.”