Kultaista jäätä: olympialumilautailijan matkassa – Rajala Pro Shop

On kuvausten viimeinen päivä, ja Jaakko Posti kilpailee aikaa vastaan. Keväinen lämmittävä aurinko on saapunut Pohjois-Suomeen. Lumi sulaa, vesi muuttuu valkoisesta siniseksi ja Kilpisjärven rannat ovat liukkaita ja petollisen sohjoisia.

Jaakko ja ammattilumilautailija Antti Autti ovat jättäneet moottorikelkkansa viiden tai kuuden kilometrin päähän Termisvaaran tunturista ja kömpivät nyt suksilla ”surkeassa lumessa laakson pohjalla”. He toivovat pääsevänsä huipun nopeasti sulavalle jäätikölle ajoissa.

Nämä jäätiköt – syvät, kapeat rotkot vuoren rinteellä – sopivat täydellisesti lumilautailuun. Ne muodostavat viimeisen osan SCAN-dokumenttielokuvaan, jossa Antti tutustuu Norjan ja Suomen parhaisiin kohteisiin Napapiirin pohjoispuolella.

”Tämä osio”, kertoo Jaakko, ”on todennäköisesti suosikkiosioni filmistä. Olen todella ylpeä siitä, että työskentelimme niin ahkerasti sen eteen. Pidän aina kuvista, jotka ovat esteettisesti kauniita, mutta juuri kuviin käytetty vaiva tekee niistä todella erityisiä. Talvisin moottorikelkalla pääsee suoraan rotkojen alapuolelle, mutta tällä kertaa se oli liian vaarallista. Siispä me vaelsimme koko matkan ylös 1140 metrin korkeudessa olevalle huipulle ja kuvasimme laskun alas. Onnistuimme kuvaamaan kaksi rotkolaskua ennen kuin meidän piti palata sivistyksen pariin. Keskisykkeeni oli varmaan noin 160!”

Miksi onnistuminen on niin merkityksellistä? Koska se ei ole koskaan varmaa, sanoo Jaakko. ”Useimmiten tällaisissa projekteissa on vain luovutettava”, hän nauraa. ”Saatamme kiivetä viisi tuntia ja huomata, ettei kuvaaminen onnistu, koska sää on muuttunut tai se ei ole turvallista. Se voi olla todella turhauttavaa, mutta onnistuessani tunne on sitäkin parempi.”

Valokuvaajana aloittanut Jaakko kuvaa nykyisin yhä enemmän videoita. Hän on urheilun ystävä ja tekee läheistä yhteistyötä urheilijoiden kanssa. Yli 20 vuoden ajan ammattilaisena urheillutta ja Suomea olympialaisissa edustanutta Anttia kuvaavassa projektissa yhdistyi kaksi etua.

”Noin 10 vuotta sitten hän alkoi kiinnostua lautailusta syrjäseuduilla, ja sillä matkalla hän on edelleen. Tässä filmissä hän palaa rakastamiinsa paikkoihin,” Jaakko kertoo.

Screenshot_2020-10-07_at_16.04.15.png

© Jaakko Posti | Sony α7R III + FE 70-200mm f/4 G OSS | 1/800s @ f/5.6, ISO 100

Tällaisilla alueilla työskenneltäessä kuvaajalla on oltava aivan erityisiä taitoja, kokemusta ja luotettavat välineet. ”Lumen turvallisuus on olennaista”, hän selittää. ”Mitä enemmän tietoa minulla on alueen lumipeitteestä, sitä parempi. Saatan nähdä jotain, minkä uskon toimivan. Kaikki vaatii kuitenkin suunnittelua. Saatan joutua jopa kaivamaan reikiä lumeen, jotta näen tilanteen – emme halua jäädä lumivyöryn alle. Jos minua yhtään epäilyttää, en kiipeä ylös, koska suuremmissa rinteissä myös lumivyöryt ovat suurempia, ja sen jälkeen kaikki on korkeimman kädessä.”

Hänen kiinnostuksensa aihetta kohtaan auttaa häntä saamaan parempia kuvia. ”Kun työskentelen ammattilaislumilautailijan kanssa, teemme yhteistyötä. Luotan häneen, koska hän tietää, mikä näyttää hyvältä kamerassa. Hän taas luottaa minuun, koska tiedämme toimivat jutut yhdessä. Jos et tunne urheilulajia, saatat saada kuvia, jotka näyttävät joistakin ihmisistä kauniilta. Alan ammattilaiset kuitenkin odottavat tiettyjä asioita, kuten juuri oikeaa asentoa.”

© Jaakko Posti | Sony α7R III + FE 24-70mm f/2.8 GM | 1/800s @ f/4.0, ISO 100

Hänen α7R III -kameransa helpottaa tätä erityisesti monipuolisuutensa ansiosta. Hybridikameran avulla hän saa otettua upeita stillkuvia ja videokuvaa samalla rungolla. Tästä on hyötyä tilanteissa, joissa painolla ja tilalla on väliä.

”Käyttämällä yhtä runkoa tarvitset vain yhden sarjan objektiiveja, ja myös mikrofoneja on helpompi lisätä," hän sanoo. "Mitä pienempi kuvauslaitteisto on, sitä enemmän on tilaa tärkeille varusteille, kuten turvallisuusvarusteille, vaihtovaatteille ja vedelle. Käytän yleensä FE 24-105mm f/4 G -objektiivia, koska se sopii useimpiin tarpeisiini. Minulla on aina mukanani myös nopea prime, kuten FE 35mm f/1.8, valotason heikkenemisen varalta.”

Myös α7R III:n luotettava automaattitarkennus ja kuvanvakautus ovat Jaakolle olennaisia ominaisuuksia. Niiden avulla hän voi kuvata kannettavalla kameralla silloin, kun vakaaja veisi liikaa tilaa. Kohdetta seuraavalla automaattitarkennuksella hän myös pystyy tarkentamaan Antin kaltaiseen laskijaan helposti. Se toimii yhtä hyvin still-kuvissa kuin videoissakin. ”Sen ansiosta pystyn reagoimaan hetkessä ja saamaan upeita kuvia, jotka ovat olennaisia tällaisissa dokumenteissa”, hän sanoo. ”Voin pitää kameraa olkahihnan päässä ja napata sen heti, kun jotain tapahtuu.”

Jotta kameraa voi kantaa olkahihnassa Napapiirin olosuhteissa, siinä on oltava hyvä sääsuojaus. ”Olen kuvannut kuusi vuotta α7-sarjalla,” Jaakko sanoo, ”ja vaikka alkuperäinen näyttö saattaa joskus jäätyä hiukan -30 tai -40 asteessa tai sulavasta lumesta roiskuu vettä, minulla ei koskaan ole ollut ongelmia sen kanssa. Alpha-kamerani ei ole koskaan rikkoutunut, ja suunnittelun ja kokemuksen ansiosta en myöskään minä.”

https://www.sony.fi/alphauniverse/stories/following-an-olympic-snowboarder-jaakko-posti