Yökuvaus – näin saat huikeita valokuvia tähtitaivaasta

Tähtitaivas on yksi haastavimmista kohteista maisemavalokuvaajalle. Koska valoa on vähän, objektiivilta vaaditaan valovoimaa. Korkeat herkkyydet ovat pakollisia, ja pimeässä tarkentaminenkin voi olla hankalaa.

 

Lisäksi parhaat Linnunrata-kuvat vaativat kuvauspaikan, jossa ei ole paljoa valosaastetta, eli kaupungin valoista on lähdettävä kauemmaksi. Kuukin valaisee maisemaa ja taivasta varsin voimakkaasti, joten parhaat Linnunrata-kuvat otetaan silloin, kun kuu ei ole näkyvissä tai se näkyy vain pienenä sirppinä.

 

Tässä artikkelissa ammattivalokuvaaja Mikael Rantalainen jakaa vinkkinsä yökuvaukseen.

Yökuvaus: tähdet ja Linnunrata

Koska tähtitaivas on laaja, yleensä sen kuvauksessa käytetään laajakulmaisia objektiiveja. Käyttämäni polttovälit ovat yleensä 14–24 mm. Tähtiä kuvattaessa kannattaa valita RAW-kuva, jotta kuvissa on enemmän säätövaraa. Kaikki kameran asetukset (aukko, suljinaika, ISO ja tarkennus) kannattaa pitää käsisäätöisinä.

1. Vältä liian pitkää suljinaikaa

Tähtiä kuvattaessa suljinaika ei saa olla liian pitkä, koska maapallon pyörimisliikkeen vuoksi tähdet piirtyvät viivoiksi kuvaan. Yleensä ohjeissa neuvotaan käyttämään seuraavaa kaavaa suljinajan laskemiseksi: 500 / polttoväli eli esimerkiksi 500 / 14 mm → 36 sekuntia.

Tämä kaava johtaa hieman liian pitkiin suljinaikoihin ainakin omalla Canon 5DsR -kamerallani, joten yleensä käytän 350 / polttoväli -kaavaa (esim. 350 / 14 mm → 25 sekuntia on maksimivalotusaika 14 mm:n objektiivilla). Kannattaa kokeilla itse, kuinka pitkät viirut sallii omissa kuvissaan.

 

Linnunrata Lauttasaaressa, Helsinki (14 mm, ISO 6400, f/2,8 ja 25 sekuntia)

 

Kuu ja Ryssänsaari, Helsinki (600 mm, ISO 3200, f/9 ja 1/40 sekuntia)

 

2. Tarkentaminen pimeässä

Tarkentaminen pimeässä voi olla hankalaa. Itse tarkennan yleensä LCD-näytön avulla kirkkaaseen tähteen käsin. Ensin objektiivi tarkennetaan äärettömään tarkennusasteikon mukaan ja otetaan maksimisuurennos käyttöön LCD-näytöllä. Sen jälkeen etsitään näytöltä tähti ja tehdään tarkennuksen hienosäätö käsin.

Jos maisemassa on kaukaisia valoja, esimerkiksi majakka, valopoijuja tai mastoja, myös niitä voi käyttää tarkennuskohteina. Jos tarkennus ei onnistu LCD-näytön avulla tähteen tai muuhun kirkkaaseen valoon, äärettömän tarkennuskohdan voi etsiä myös päivällä ja merkitä tarkan kohdan muistiin tai teipata objektiivin tarkennuksen paikalleen. Mutta kannattaa muistaa, että jos yöllä on paljon kylmempää kuin päivällä ja objektiivin lämpötila muuttuu tämän vuoksi paljon, niin myös äärettömän tarkennuskohta voi muuttua.

3. Objektiivin suurin aukko käyttöön

Koska tähtiä kuvattaessa valoa on vähän, kannattaa yleensä käyttää objektiivin suurinta aukkoa. Myös ISO-herkkyyttä joutuu nostamaan reippaasti. Linnunrata-kuvissa tyypilliset oman kamerani asetukset ovat f/2,8, ISO 3200 tai 6400 ja suljinaika polttovälin mukaan 15–25 sekuntia.

Jos kuvauspaikassa ei ole valosaastetta, hyvä valinta voisi olla ISO 6400 (tai jopa ISO 12800, jos käytän Canon 6D kameraa). Jos kuvaan Linnunrataa paikassa, jossa on melko paljon valosaastetta, esimerkiksi Suomenlinnassa, niin silloin yleensä riittää ISO 3200.

 

Linnunrata Porkkalassa (24 mm, ISO 6400, f/2,8 ja 20 sekuntia)

 

Linnunrata Porkkalassa (panoraama 3 vaakakuvasta, 14 mm, ISO 12800, f/2,8 ja 25 sekuntia)

 

Porkkalassa kuvatun neliömäisen Linnunrata-panoraamakuvan (yhdistetty kolmesta vaakakuvasta) asetukset olivat 14 mm, ISO 12800, f/2,8 ja 25 sekuntia. Pystykuva Linnunradasta on taas kuvattu seuraavilla asetuksilla: 24 mm, ISO 6400, f/2,8 ja 20 sekuntia. Tämän kuvan vasemmassa alakulmassa näkyy pilvistä heijastuvaa Tallinnan valosaastetta, eli päästäkseen täysin eroon valosaasteesta on mentävä erittäin kauas suurista kaupungeista.

Star trailin valokuvaus

Star trailiksi kutsutaan kuvaa, jossa tähdet näyttävät piirtävän ympyrän tai viirua taivaalle. Todellisuudessa tähdet tietenkin pysyvät paikallaan ja maapallo pyörii.

Star trail luodaan pitkillä valotusajoilla

Valosaasteettomassa paikassa star trailin voi kuvata yhdellä pitkällä valotuksella, ja filmiaikaan se olikin ainoa mahdollisuus. Digikameroilla ja valosaasteen vuoksi on suositeltavaa kuvata 15–30 sekunnin valotuksia ja yhdistää ne tietokoneella. Eri valotukset voi yhdistää Photoshopissa, mutta kätevämmin tämä onnistuu käyttämällä star trailien yhdistämiseen tehtyjä ohjelmia, joita ovat esimerkiksi Startrails.de ja StarStax.

 

Jatkuva kuvaus ja kuvien yhdistäminen

Star trailia kuvattaessa kamera asetetaan jatkuvaan kuvaukseen. Helpoiten kameran saa kuvaamaan jatkuvasti lankalaukaisimen avulla: valitse kameran sarjakuvaus, liitä kameraan lankalaukaisin ja lukitse lankalaukaisimen nappi.

 

 

Yleensä kuvaan star trailia reilun tunnin ajan, sillä tuona aikana tähdet piirtävät riittävän pitkät viivat. Star trailia kuvattaessa ei tarvitse saada kuvaan kaikkia tähtiä, sillä jos tähtiä näkyy hyvin paljon, star trail saattaa mennä "tukkoon", jolloin tähtiviirut täyttävät lähes koko taivaan. Useimmiten f/4 ja ISO 800–3200 riittävät hyvin.

Ylläoleva kelopuu -star trail on kuvattu Lauttasaaressa Helsingissä. Valmis kuva on yhdistetty 231 kuvasta, ja kaikkien kuvien asetukset olivat 16 mm, ISO 3200, f/4,5 ja 20 sekuntia.

Alla oleva star trail on kuvattu Suomenlinnassa. Tähdet on yhdistetty 152 kuvastaa (jokaisen kuvan arvot olivat 17 mm, ISO 800, f/5,6 ja 30 sekuntia) ja etuala on yhdistetty kolmesta tummemmasta valotuksesta exposure blendingin avulla (17 mm, f/5,6, 30 sekuntia ja ISO 400, 200 ja 100).

 

Star trail Suomenlinnan kirkon yllä, Helsinki (152 kuvaa, 17 mm, ISO 800, f/5,6 ja 30 sekuntia + horisontin alapuolinen maisema on kuvattu eri valotuksilla)

 

Meteoriparvien valokuvaus

Meteoriparvia kuvattaessa kamera kannattaa asettaa jatkuvaan kuvaukseen. Jotta kuvasta saisi näyttävän, kuvankäsittelyssä voidaan yhdistää yhteen kuvaan kaikki tähdenlennot.

 

Perseidien meteoriparvi Helsingissä, Kaivopuistosta kuvattuna

 

Oheisessa Perseidien meteorikuvassa kamera kuvasi Perseidejä Kaivopuistossa noin 80 minuuttia, ja tuona aikana muistikortille tallentui 182 kuvaa (jokainen kuva: 18 mm, ISO 3200, f/4 ja 25 sekuntia). 21 kuvassa oli 1 tai 2 tähdenlentoa. Nämä 21 kuvaa on yhdistetty Photoshopissa tasojen avulla, eli tähtitaivas on yhdestä kuvasta ja muista kuvista on tuotu esille tasomaskin avulla vain tähdenlento.

Koska kaupungin keinovalot paloivat pahasti puhki tähtivalotuksissa, kaupunkimaisema on yhdistetty tähtikuvaan exposure blendingin avulla 4 tummemmasta valotuksesta (18 mm, f4,5, 25 sekuntia, ISO 200, 800, 1600 ja 3200).

 

Tähtikuvan käsittely

Tähtikuvien ottamisen jälkeen työ ei suinkaan ole valmis, vaan seuraavaksi kuvat käsitellään. Kameran tallentama RAW-kuva on varsin lattea, eivätkä tähdet näy kovin hyvin.

Linnunrata-kuvia voi käsitellä monilla eri tavoilla. Tähtikuvat kannattaa ehdottomasti tallentaa RAW-tiedostoina, ja näissäkin ohjeissa tämä on oletuksena. Tämä kuva on otettu Porkkalanniemellä, joten tässä kuvassa on vain vähän valosaastetta (kuvan tiedot: 20 mm, ISO 6400, f/1,6 ja 15 sekuntia).

Itse käytän Canonin kameroita, ja valtaosan Linnunrata-kuvistani olen ottanut Canon 5D Mark III- ja 5Ds R -kameroilla. Näiden kameroiden RAW-tiedostot eivät kestä kuvan merkittävää vaalentamista tai varjojen avaamista useita aukkoja.

Tykkään siis kuvata kuvan varsin vaaleana, jotta kuvaa ei tarvitse enää vaalentaa merkittävästi kuvankäsittelyssä. Jos sinulla on käytössä esimerkiksi Sony A7R II, voit kuvata kuvan tummempana ja vaalentaa sitä enemmän kuvankäsittelyssä.

 

Adobe Lightroom

Seuraavassa on selostettu, miten yleensä käsittelen Linnunrata-kuvat:

• Valitsen objektiivista virheiden korjauksen. Jos objektiivi vinjetoi voimakkaasti, en välttämättä korjaa vinjetointia 100-prosenttisesti, koska se vaalentaa kulmia hyvin voimakkaasti ja kohina nousee kulmissa reippaasti. Usein riittää 50–70 %:n korjaus.
• Säädän valkotasapainon siten, että värit ovat miellyttävät. Joskus teen kuvasta tarkoituksella hieman sinertävän ja joskus pyrin saamaan siitä mahdollisimman neutraalin. Yötaivas ei ole oikeasti musta eikä sininen, ja se voi olla valosaasteettomassa paikassa esimerkiksi vihreä tai punertava ilmahehkun vuoksi.
• Vaalennan kirkkaita sävyjä Whites-säätimellä eli poltan kirkkaimpia tähtiä hieman puhki. Tämän teen siirtämällä Whites-säädintä ja samalla painan Alt-näppäintä. Jos kuvassa on esimerkiksi kirkkaita valosaasteen valaisemia pilviä, niitä ei saa polttaa puhki. Jos kuva vaalenee kokonaisuutena liikaa, tummennan kuvaa Exposure-säätimellä.
• Saatan tummentaa Highlights-säätimellä vaaleita alueita eli tummentaa valosaastetta ja vaaleaa taivasta. Jos kuvassa ei ole valosaastetta tai liian kirkkaita pilviä, Highlights-säädintä voi jopa nostaa.
• Blacks-säätimellä tummennan kuvaa hieman. Tämä kasvattaa kontrastia ja ”leikkaa” kuvaa mustasta päästä alkaen. Jos etualan maisema on liian tumma, vaalennan sitä Shadow-säätimen avulla.
• Curves-säätimellä teen lievän S-käyrän, joka tummentaa taustataivasta ja kirkastaa Linnunradan sumuja ja tähtiä. Yleensä käytän Curves-työkalua Photoshopissa, jossa voin helposti tasomaskin avulla rajoittaa vaikutuksen vain haluttuun alueeseen.
• Clarity-säädin nostaa paikalliskontrastia, ja tähdet tulevat hyvin näkyviin. Liiallinen kontrasti tekee kuvasta kuitenkin luonnottoman näköisen.
• Kontrastia kasvatan yleensä aika maltillisesti (esim. 10–20) ja sillä pidän itse enemmän Clarity-säätimen vaikutuksesta.
• Dehaze-säädin Lightroom CC:ssä tuo myös Linnunradan hyvin esille, mutta kuvasta tulee helposti luonnottoman näköinen. Säädintä kannattaa kokeilla varovasti (esim. +10...+30). Dehaze-säädintä voi kokeilla myös Brushin avulla vain Linnunradan päälle.
• Mikäli taivaan alaosa on vaaleampi esimerkiksi valosaasteen vuoksi, tummennan taivaan alaosaa Graduated Filterillä tai Brush-työkalulla.
• Tummennan ja vähennän saturaatiota valosaasteesta Brush-työkalulla. HSL-paneelissa vähennän saturaatiota ja tummennan valosaasteen värejä riippuen valosaasteen väristä, joka voi olla punaista, oranssia ja/tai keltaista. Saturaatiota ei saa laskea liian alas, sillä silloin valosaasteen valaisema alue, esimerkiksi pilvi, muuttuu luonnottoman harmaaksi. Esimerkkikuvassa tätä ei tarvittu, koska valosaastetta oli vain vähän.
• Poistan kohinaa Luminance Noise -säätimellä, jonka asetus on yleensä 30–45 (ISO 3200 tai 6400 5D Mark III:ssa). Yli 50 pehmentää mielestäni kuvaa liikaa.

 

 

Adobe Photoshop

Mikäli kuva ei ole vielä tarpeeksi hyvä Lightroom-säätöjen jälkeen, käsittelyä voi jatkaa Photoshopissa. Yllä oleva esimerkkikuva näyttää jo varsin hyvältä Lightroominkin jälkeen, mutta kuvankäsittelyä voi vielä jatkaa Photoshopissa seuraavasti:

• Curves Adjustment Layerilla lisään kontrastia: taustataivaan valoisuutta pienennetään ja vaaleiden tähtisumujen kohdalla lisätään valoisuutta. Tasomaskin avulla rajoitan vaikutuksen pääosin Linnunradan kohdalle.
• Yhdistän tasot ja kopioin tason Duplicate Layerilla tai teen Stamp Visiblen, jolloin Adjustment Layeria ei tarvitse yhdistää.
• Uudelle tasolle asetan sekoitustilaksi Multiply ja luon tasolle mustan maskin. Maalaan valkoisen Brushin avulla Multiply-tason vaikutusta hyvin varovasti (Brushin Opacity noin 10%) esille haluamissani taivaan kohdissa.
• Yleensä maalaan hieman myös Linnunradan päälle, mutta enemmän Linnunradan viereen. Tämä tummentaa Linnunradan viereistä taivasta ja tuo Linnunradan paremmin esille.

Rajalan vinkki: tarkat yksityiskohdat vangitseva Canon EOS Ra- järjestelmäkamera sopii ilmiömäisen hyvin yökuvaukseen.