Tähtivalokuvaaja Göran Strandin parhaat vinkit!
Taivasvalokuvauksen jokavuotinen sesonki on juuri nyt parhaimmillaan. Ennen lumentuloa on helppoa löytää todella hienoja, pimeitä kuvauspaikkoja.
Oikean kuvauspaikan löytäminen onkin avainasemassa ja vaikuttaa suuresti siihen, millaisia kohteita voidaan kuvata, esimerkiksi Linnunradan kuvaamiseen kannattaa etsiä paikka, jossa lännen suunnalla horisontti on pimeänä. Yleisempänä sääntönä voidaan pitää, että etelän suunnalla pimeä horisontti on paras tähtikuvaukseen, koska sen suunnalla taivaalla olevat kohteet ovat korkeimmillaan.
Oikea objektiivi kohteen mukaan
Teleskoopin ja objektiivin valintaan vaikuttaa eniten kuvauskohteen tyyppi. Pienille kohteille, kuten planeetoille tai syvätaivaan kohteille, kuten kaukaisille galakseille ja tähtisumuille, sopivat parhaiten suurimmat teleskoopit. Läheisemmille galakseille ja tähtisumuille riittää vähän pienempi teleskooppi, tai tavallinen telefotolinssi. Linnunradan tai yleisemmin yötaivaan kuvaamiseen taas käy parhaiten laajakulmaobjektiivi.
Kuvatessani yötaivasta käytän yleensä 14mm laajakulmalinssiä. Kuun kuvaamiseen taas valitsen joko 300mm tai 600mm telefotolinssin, riippuen siitä kuinka tarkasti haluan Kuun ottaa kuvaan. Yksityiskohtien erottamiseksi tarvitaan jo vähän suurempaa optiikkaa, johon teleskoopit ovat hyvä ratkaisu. Revontulien, sateenkaarien ja muiden taivaan valoilmiöiden kuvaamiseen hyvälaatuinen laajakulmaobjektiivi on paras ratkaisu. Valoilmiöt yleensä peittävät suuren osan taivaasta, joten laaja kuvakulma on tarpeen koko ilmiön saamiseksi kuvaan.
Valitse kamera tarpeen mukaan
Suurille syvätaivaan kohteille, galakseille ja tähtisumuille, riittää erinomaisesti tavallinen järjestelmäkamera. Muuten kameran valintaan vaikuttaa se, millaisia kohteita aiotaan kuvata. Planeettojen kuvaamiseen sanoisin, että tähtikuvauskamera on pakollinen varuste. Se on myös paras ottamaan lähikuvia Kuusta teleskoopin läpi.
Kolmijalkajalusta on pakollinen pitkillä valotusajoilla
Hyvän kolmijalkajalustan käyttö on pakollista yökuvaukssa, sen vaatimien pitkien valotusaikojen takia. Todella pitkien valotusten saavuttamiseksi tarvitaan jopa motorisoitua jalustaa, joka voi seurata maan pyörimisliikettä.
Peukalosääntönä toimii niin kutsuttu '500-sääntö'. Sen mukaan 500 jaettuna linssin polttovälin pituudella (35mm kuvakoossa) saadaan se, monenko sekunnin valotusta voidaan käyttää ilman, että tähtien kuvat venyvät Maan pyörimisliikkeen takia luoden niin sanottuja 'tähtijuovia'. Tämän mukaan, jos yötaivasta kuvataan 50mm linssillä, voidaan ottaa korkeintaan noin 10 sekunnin valotuksia ilman tähtijuovien ilmaantumista kuvaan.
Sitten kuvaamaan!
Aloita kevyesti. Tavallinen kolmijalkajalusta ja kamera normaalizoomilla riittävät jo pitkälle. Lyhyillä polttoväleillä on paljon helpompi aloittaa kuin pitkillä polttoväleillä, joten ehdotankin aina malttia. Hyppääminen suoraan pitkille polttoväleille suurikokoisella teleskoopilla tai teleobjektiivilla ei ole suositeltavaa aloittelijalle. Planeettojen kuvaaminen on tähtikuvauksen vaikeimpia osia, ja se vaatii harjaannusta ja erinomaiset sääolosuhteet.
Opi tuntemaan välineesi. On helpompaa opetella kameran nappien ja nuppien paikat sisällä lämpimässä, kuin keskellä yötä pimeässä ja pakkasella. Kylmässä ja pimeässä kaikki on vaikeampaa ja jos asetuksia ei saa kohdalleen tulee helposti varsin orpo olo.
Älä anna periksi! Tähtikuvauksen opettelu vaatii kärsivällisyyttä. Älä luovuta, jos ensimmäisillä kerroilla ei tule tulosta. Vain ajan kanssa voi opetella kaikki kuvausvarusteiden, valotuksen ja viimeistelyn hienoudet.
Tutustu Göran Starndin upeisiin valokuviin taivaankappaleista ››
Hanki parhaat varusteet tähtitaivaan ikuistamiseen Rajalasta!