Kevyesti monipuolista kuvaamista: vertailussa Nikonin ja Sonyn superzoom-kamerat

Monikäyttöiset supertele- eli superzoom-kamerat sopivat parhaiten käyttäjälle, jolle pokkari ei riitä, mutta järkkäriä ei jaksa kantaa kaikkine linssiarsenaaleineen.  Superzoom-kamerat pystyvät nopealla tarkennuksellaan napata esimerkiksi linnun lennosta pitkän zoomin ansiosta, ja sopivat hyvin esimerkiksi maisemakuvaukseen. Kaukana olevien kohteiden nopean kuvaamisen lisäksi lähimmät tarkennusetäisyydet ovat muutamia senttejä, joten myös makrokuvaus onnistuu. Otimme vertailuun kaksi superzoom-mallia: 2018 julkaistun Nikon Coolpix P1000:n  ja 2017 julkaistun Sony DSC-RX10 Mark IV - kameran.

Kuvattu Nikon Coolpix P1000 -kameralla

Nikon Coolpix P1000 tarjoaa jopa kilometrien zoomin, Sony DSC-RX10 Mark IV valovoimaa

Nikonissa on Sonyyn verrattuna moninkertainen zoom. 3000 mm -polttovälin telelinssillä saa poimittua kuviin kohteita jopa 3 kilometrin päästä. Tällöin täytyy kuitenkin ottaa huomioon, ettei kuvanlaatu ole samaa luokkaa kuin pienemmällä polttovälillä kuvatuissa kohteissa. Näin pitkän polttovälin kuvaukseen kannattaa hankkia jalusta, joka ehkäisee tärähdyksiä kuvassa. Nikonin pitkä tele sopii esimerkiksi kuun kuvaukseen, ja onnistuu poimimaan yksityiskohtia kuvaan kauempaakin.

Sonyn optiikka on maltillisempi 600 mm-linssillään. Normaaleja kuvaustilanteita, joissa 600 millimetrin polttoväli ei riittäisi, on yleensä kuitenkin hyvin harvassa. Sonyn tuuman kenno on herkempi ja kamera on selvästi valovoimaisempi –  se takaa paremman kuvanlaadun kaikilla polttoväleillä. Kuvanlaatua ensimmäisenä kriteerinään pitäville vaakakuppi kellahtaakin selvästi Sonyn puolelle. Sen sijaan taivaankappaleita ja muita hyvin kaukana olevia kohteita kuvaavien kannattaa kääntyä Nikonin megazoomin puoleen.

Kuvattu Sony DSC-RX10 Mark IV -kameralla

Jalusta ehkäisee tärähdykset pitkällä polttovälillä kuvatessa

Pitkän polttovälin kuvaukseen kannattaa hankkia vähintään monopod, jotta telelinssistä saadaan ilo irti. Pienikin käden heilahdus kertaantuu merkittävästi. Yksi milli ranteen heilahduksessa voi helposti olla 10 metriä maastossa. Parhaiten pitkän polttovälin kuvaus onnistuu jalustan kanssa, jos haluaa kuviin maksimaalisen tarkkuuden. Pitkällä telellä kuvatessa myös valotusajat pitenevät, kun valovoima heikkenee, mikä niin ikään lisää tärähdyksestä johtuvan epätarkkuuden riskiä suuresti. Käsivaralta ei juuri alle 1/60 valotusajan tarkkoja kuvia saa otettua.

Kuvattu Nikon Coolpix P1000 -kameralla

Sony voittaa monipuolisuudessaan, Nikon yltää pidempiin etäisyyksiin

Sony on joka paikan kamera, jossa yhdistyvät kaikki hyvät puolet. Se vastaa aiemmin vain järjestelmäkameran telelinssille mahdollista f/4-valovoimaa pitkällä polttovälillä. Sony DSC-RX10 Mark IV onkin teknisesti varsin hämmästyttävä kamera siinä, mitä kaikkea se pitää sisällään. Sen lisäksi luontokuvaajat käyttävät Sonya paljon juuri näppärän koon ja sääsuojauksen takia. Nikon Coolpix P1000 sen sijaan antaa lähes rajattomat mahdollisuudet etäällä olevien kohteiden kuvaamiseen.

Molemmissa kameroissa peruskuvaaminen onnistuu helposti ja laadukkaasti pienemmillä polttoväleillä. Sony ottaa irtioton valovoimassa, kun mennään pidemmille polttoväleille. Sonyn zoomi loppuu  600 millimetriin ja siitä Nikon jatkaa vielä viisinkertaisesti pidemmälle. Yksityiskohtia kuvaavalle Nikon on optimaalinen ja zoomi ei todellakaan lopu kesken.

Kuvattu: Sony DSC-RX10 Mark IV -kameralla