Valot sammui – Julius Konttinen kuvasi Cheekin lopetuskeikat
Festari- ja keikkakuvauksen hetkien pysäyttämisen virtuoosi Julius Konttinen kuvasi Cheekin uran lopettajaisviikonlopun. Konttinen kertoi Rajalalle, mitä kätkeytyi käsinkosketeltavan tunnelatauksen välittävien kuvien taakse. Merkittävä, 17-vuotinen luku suomalaisen musiikin lähihistoriassa päättyi – millaista oli tallentaa nuo hetket ja päättää samalla yhteistyö artistin kanssa?
Lopettajaiskeikka oli myös pidemmän yhteistyön päätös
Miten yhteistyösi Cheekin kanssa alkoi?
”Valot sammuu -konsertin yhteistyö alkoi viime vuoden loppupuolella, kun sain kuulla, että Cheek aikoo lopettaa artistiuransa. Sain kutsun tulla ottamaan behind the scenes -kuvia Jaren dramaattisen ja ritarihenkisen videon kuvauksiin. Videosta tehtiin Lahden keikkamainos. Samoihin aikoihin julkaistiin kevään jäähallikiertue sekä tulevan kesän viimeisiksi jäävät festarikeikat.
Olimme tosiaan jo aiemminkin tehneet Cheekin ja hänen managementinsa kanssa tiivistä yhteistyötä, joten osasin kyllä olettaa heidän haluavan käyttää minua näissäkin tapahtumissa. Lopulta päädyin kuvaamaan Jaren jäähallikiertueen aloituskeikan Espoossa sekä päätöksen Hartwall Arenalla. Lisäksi kuvasin muutamat festarikeikat ihan sen mukaan, miten itse sain aikatauluihin sopimaan. Olisi ollut mahtavaa tehdä Jaren viimeisestä vuodesta kattava dokumentaarinen kokonaisuus, jossa olisin kiertänyt kiertuebussin mukana kuvaten sekä keikat että keikkaelämää, mutta valitettavasti aikataulujen sovittaminen oli lievästi sanottuna mahdottomuus.”
"Tämä konsertti oli osalle faneista lähes yhtä iso asia kuin Cheekille itselleen. Massiivisten lavakuvien lisäksi halusin tuoda mahdollisimman paljon faneja ja heidän tarjoamaa synergiaa kuviin."
Nikon D850: 16mm 1/250 f6.3 ISO1000
Oliko sinulla tarkat kuvausohjeet vai vapaat kädet?
”Aiemman tiiviin yhteistyön vuoksi Cheekillä oli tiedossa, minkälaista materiaalia minulta tulee – ja olin jo itsekin hyvin tietoinen siitä, millaista materiaalia hän toivoi. Emme siis juurikaan käyneet läpi mitään tarkkoja kuvasuunnitelmia, vaan keskityimme yleisiin fiiliksiin ja tiettyihin some-postauksiin, jotka he haluavat laittaa heti keikkojen jälkeen.
Lisäksi järjestävän tahon puolelta tuli toive, että kuvattaisiin koko tapahtuma-alue sekä ennen varsinaista keikkaa olevat lämmittelyesiintyjät (Lukas Leon, Ilta & Tippa). Tämän lisäksi kuvasin myös keikan jälkeen järjestetyt viralliset jatkobileet.”
"Perjantain konsertissa oli paljon paremmat vapaudet kuvata. Koska lauantain keikka tulisi suorana televisiosta ei silloin päässyt ottamaan näin vapaasti kuvia lavalta yleisöön päin. Vaikka lava oli valtava ja lavasteiden sekaan sulautuu aika hyvin niin kyllä sitä aina silti kelailee, että sitä on jotenkin näkyvillä ja toivomattomana osana showta."
Nikon D850: 50mm 1/500 f2.5 ISO800
Vaativassa kuvaustilanteessa kelpaa vain luottokalusto
Olitko kuvaamassa kaikki keikat?
”Kuvasin sekä perjantain että lauantain keikat. Lisäksi lähdin Lahteen jo torstaiaamuna kuvaamaan viimeistelyjä ja harjoituksia. Tarkoituksena oli saada eheä kokonaisuus siitä, kuinka näin järkälemäinen tuotanto tehdään. Seurasin Jaren matkassa myös hotellilla ja bäkkäreillä.
Oli mielenkiintoista päästä seuraamaan hänen valmistautumistaan lähietäisyydeltä. Kuvauspaikkana Lahden mäkimonttu oli todella hieno, korkeuserot yleisössä ja ympäristössä tarjosivat sopivan haasteelliset puitteet. Yhteensä käveltyjä kilometrejä kolmen päivän aikana tuli 37 ja noustuja kerroksia noin 200.”
"Tämä on otettu hyppyrimäkien alastulon päältä. Kiipesin loputtoman tuntuiset portaat ylös kaksi kertaa kummankin keikan aikana. Fyysisesti raskasta, mutta kuvien puolesta hyvin palkitsevaa. Harvoin pääsee kuvaamaan tällaisista kuvakulmista ilman dronea."
Nikon D850: 50mm 1/160 f2.5 ISO1000
Millä kalustolla kuvasit?
”Olin kuvannut festarikesän ja muut kesän kuvaukset Nikonin D850-kameralla enkä olisi mistään hinnasta kuvannut millään muulla. Se on täysin ylivoimainen laite, mitä tulee käytännön asioihin, tekniikkaan sekä suorituskykyyn.”
"Viimeinen minun ottama kuva Cheekistä lavalla ikinä. Eipä siinä sen kummempaa. End of an era. Kameran toisella puolella ilme ei ollut ehkä noin pohdiskeleva vaan enemmänkin ylpeä ja kiitollinen. Huikea matka."
Nikon D850: 50mm 1/1000 f2.0 ISO800
"Linsseinä minulla oli jälleen tutut kiinteäpolttoväliset Nikkor 16/2.8 fisheye, Sigma 24/1.4 A, Sigma A 50/1.4, Nikkor 85/1.4 ja Sigma A 135/1.8. Linssit valitsin kattamaan jokaisen mahdollisen kuvaustilanteen aina lavan etureunasta katsomon kauimpaan kolkkaan ja takahuoneen lähikuviin. Valovoimaisuutensa vuoksi jokainen linssi mahdollistaa parhaan mahdollisen lopputuloksen hämärissäkin olosuhteissa.”
Vahva haikeuden tunne yllätti kuvaajankin
Millasissa tunnelmissa kuvasit jäähyväiskeikkaa?
”Ennen keikkaa ja sen aikana tunnelma oli melko rutinoitunut – onhan näitä kuvattu paljon. Toki puitteet ja kokoluokka olivat sellaisia, joita kukaan ei ollut Suomessa ennen tehnyt. Mutta kuvauskäytännöllisiä eroavaisuuksia ei ollut, ellei lasketa suuria korkeuseroja ja pitkiä kävelymatkoja kuvauspisteiden välillä.
"Ennen kuin juoksin lavan taakse ottamaan artistia vastaan keikan jälkeen oli pakko pysähtyä kuvaamaan katsomon faneja, jotka hyvästelivät isoimman suosikkinsa viimeistä kertaa."
Nikon D850: 50mm 1/80 f2.0 ISO800
Lauantain keikan loppupuolella tunnelma meni kyllä haikeaksi. Sitä en ollut osannut odottaa yhtään, ja jotenkin se vain iski vasten kasvoja yllättävänkin vahvalla tunteella. Oman osansa teki varmasti kyynelehtivä kymmentuhatpäinen yleisö sekä keikan jälkeen lavan taakse kertynyt jäähyväiset jättävä lähipiiri. Tuo yhteenhitsautunut porukka oli kuin yksi iso perhe.
"Surun jälkeinen helpotus vapautui viimeistään sampanjan myötä. Koko iso perhe viimeistä kertaa näissä merkeissä yhdessä. Päällimäisiksi fiiliksiksi kaikille jäi kuitenkin varmasti onnellisuus, siitä olen varma."
Nikon D850: 24mm 1/100 f2.5 ISO2500
Tunnelma vaihtui kuitenkin nopeasti haikeasta iloon ja yhteisölliseen kiitollisuuteen, ja loppuyöstä näkyikin sitten enää pelkkiä hymyjä. Oudosta lopullisuuden tunteesta tulikin yhtäkkiä ”juuri näin tämän pitikin mennä” -tunne. Tähän kiteytyy juuri kaikki se, miksi Cheek on mitä hän on: lopulta sitä vaan kelaa, että juuri näin kaiken pitääkin mennä.”