Luontokuvaaja Lassi Kujala vaihtoi järjestelmäkamerat kevyeen kompaktikameraan
Käytettyään vuosikymmeniä raskasta kalustoa luontokuvaaja Lassi Kujala kaipasi erilaista näkökulmaa ja toisenlaista kuvauskokemusta. Hän siirtyi Canonin järjestelmäkameroista Sonyn kompaktikameraan kuvattuaan 20 vuotta Canonin filmikameroilla ja sitten 17 vuotta saman valmistajan digilaitteilla – eikä ole katunut.
”Sonyn RX10M4 on tällä hetkellä luokkansa kyvykkäin valokuvauslaite. Se mahdollistaa nyt ensimmäistä kertaa vakavasti otettavan kuvaustoiminnan myös kevyellä kalustolla.”
Kujala kertoo, että Sony on vienyt peilittömien ja kevyiden 4/3-luokan kameroiden aloittaman hyvän ajatuksen loppuun saakka. Yksi merkittävä syy käyttötyytyväisyyteen on se, ettei linssinvaihtorumbaa enää tarvita kesken kuvauksen, vaan kuvaaja pärjää kameran kiinteällä linssillä.
”Tällaista laitetta on kaivattu, mutta vasta viime syksynä se oli todellisuutta, kun prosessoreiden, muistien ja kuvakennojen nopeus ja kapasiteetti kasvoivat yli sen kriittisen rajan, joka teki siitä mahdollisen.”
Kevyemmän kaluston kanssa syvemmälle luonnon uumeniin
Kun Kujala oli kysynyt eräältä tunnetulta luontokuvaajalta, kuinka moni hänen uusimmissa kirjoissaan olleista kuvista oli otettu kuvauskojun ulkopuolelta, oli käynyt ilmi, ettei yhtään.
”Muuta sopivaa käyttöä raskaalle kalustolle en enää luontokuvauksessa keksikään kuin kojusta kuvaamisen. Autolla yleensä mennään niin lähelle paikkaa kuin mahdollista, jotta raskas kalusto on helppo kuljettaa lyhyen kävelymatkan – ja kojussa paino ei enää haittaakaan.”
Nykyinen Sony on Kujalalle se ensimmäinen all-in-one-laite, joka teknisen laadun ohella keveydellään ja kompaktiudellaan mahdollistaa 600-millisen ja f4.0-valovoimaisen teleobjektiivin viemisen myös jalkaisin luonnon uumeniin.
”Niin Pohjois-Suomesta kuin täältä Pohjois-Kymenlaaksosta löytyy aika paljon paikkoja, jonne monesti mennään jalan tai lihasvoimalla. Aiemmin se ei ole ollut kovinkaan houkutteleva vaihtoehto, sillä pidempien valovoimaisten optiikoiden kuljetus on rajoittanut liikkumista enemmän tai vähemmän. Samalla repusta on jouduttu jättämään pois kaikki laajempiin näkymiin kykenevät optiikat.”
Nyt Kujalalle on avautunut aivan uusi kuvauskokemus vanhoissa tutuissa paikoissa.
”Monesti optiikan vaihdot ovat jääneet tekemättä, tai vaihdon aikana tilanne on livahtanut jo ohitse. Näin myös moni asia on jäänyt kuvaamatta. Nyt näitä kynnyksiä ei ole, joten kuvaajana pystyn tuottamaan pienemmällä vaivalla huomattavasti monipuolisempaa kuvaa samalla reissulla verrattuna entiseen. Tämä on laite ja ratkaisu, joka palvelee niin harrastelijaa kuin ammattimaistakin aivan ylittämättömällä tavalla ja hyvin laaja-alaisesti.”
Lähiluonnon kuvauksessa peilataan luonnon prosesseja
Kujala määrittelee käsitteen lähiluontokuvaus omalla kohdallaan maakuntaluontokuvaamisena. Kouvolassa asuvalla kuvaajalla on ympärillään halkaisijaltaan 100 kilometrin kokoinen maakunta, joka kätkee sisäänsä myös hyvin syrjäisiä ja hankalasti saavutettavia kohteita.
Kiehtovinta Kujalalle lähellä kuvaamisessa on pystyä seuraamaan tuttujen alueiden tapahtumia eri vuodenaikoina ja vertaamaan niitä toisiinsa. Tällöin asiat ja ilmiöt eivät ole vain irrallisia tapahtumia sattumanvaraisissa paikoissa.
”En ole keskellä ei-mitään enkä kuvaa vain ”jotain ohi lentävää kurkea”, vaan juuri päinvastoin. Tunnen alueen linnut ja niiden elinpiirit. Pystyn peilaamaan luonnossa tapahtuvia prosesseja aiempiin ja samalla havaitsemaan jatkuvan muutoksen, joka on meitä ympäröivässä luonnossa koko ajan läsnä. Niistä muodostuu tarinoita ja kokonaisuuksia.”
Näitä tarinoita hän on julkaissut omilla Facebook-sivuillaan edellisen viiden vuoden aikana satoja – lähes tuhatkunta kappaletta. Se vaatii Kujalan mukaan mielenkiintoa ja mahdollisuuden nimenomaan päivittäiseen luonnossa liikkumiseen, jotta tarinoita voi tuottaa vastaavassa mittakaavassa.
Onnistunut otos on tavoittanut ratkaisevan hetken
Kujalalle onnistuneeseen otokseen liittyy aina ratkaisevan hetken tavoittelu. Sen lisäksi nykyisen kuvatulvan aikana teknisten perusasioiden, kuten valaistuksen, merkitys korostuu.
”Kuvakulma viimeistelee monesti otoksen ja erottaa näppäilyn suunnitelmallisesta kuvaamisesta. Toisinaan luontoa ja eläimiä kuvatessa asiat on hoidettava hektisen nopeasti, ja joskus niitä voi joutua odottelemaan vuosikausia. Juuri siinä piilee luontokuvauksen arvaamattomuus ja kiehtovuus.”
Luontokuvaus kannattaa aloittaa luonnontuntemuksen kehittämisellä
Kujala neuvoo aloittelevaa luontokuvaajaa kehittämään ensin luonnontuntemustaan ja selvittämään turvalliset toimintatavat. Koska monesti kuvauskohteena on rauhoitettuja eläimiä, on syytä tunnistaa tilanteet, joissa oma toiminta voi olla kohteen kannalta haitallista, ja välttää näitä tilanteita.
”Yleisesti ottaen pääkaupunkiseudulla asuva aloitteleva ja linnuista kiinnostunut luontokuvaaja on onnekas. Monet sellaiset peruslinnut, jotka maakunnissa ovat huomattavan arkoja ja vaikeasti lähestyttäviä, ovat täällä tottuneet ihmisiin.”
Kuvattavia puolikesyjä lintuja tapaa Kujalan mukaan lähes kaikilla ulkoilu- ja retkeilyalueilla aina keskikaupungilta lähtien. Hienoiksi lintukuvaukseen soveltuviksi paikoiksi hän mainitsee muun muassa Töölönlahden, Viikin ja Suomenojan.
”Luontokuvauksen soisi perustuvan ensisijaisesti kiinnostukseen luonnosta, luonnon tuntemukseen sekä luonnon arvostukseen – ja vasta lopuksi valokuvaukseen. Jos listasta poimitaan vain tuo jälkimmäinen, ei tilanne ole paras mahdollinen. Ketju on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki.”
