Haaveista totta – kuvausmatkalla Afrikassa
Kukapa ei olisi lapsena katsonut luontodokumenteista eläinten elämää savanneilla ja viidakoissa. Unelma villieläinten kuvaamisesta vapaana luonnossa on aina ollu kaukaisena haaveena ja nyt kun mahdollisuus Tansaniaan matkustukseen aukesi, oli syytä valmistautua huolella.
Kun matkakohde ei ole itselle ennestään tuttu, voi reissuun valmistautuminen olla vaikeaa. Netistä voi löytää hyvinkin kattavia ohjeita safarilla kuvaamiseen ja tarvittavaan kalustoon.
Kaluston valinta pitää kuitenkin usein tehdä omien tottumusten ja omistamiensa varusteiden mukaan. Reissuun lähteminen on toki aina hyvä tilaisuus tehdä kamerakaluston päivitystä.
Mitä kalustoa otin matkalle mukaan?
Afrikan matka on minulle hyvinkin poikkeava kohde totutusta, joten oli siis tehtävä hieman enemmän taustatyötä. Lähtiessäni tälle reissulle, tuli selailtua muiden kuvaajien valokuvia vastaavanlaisista kohteista.
Netistä löytyy eri palveluita ja yhteisöjä, joissa kaluston tiedot on nähtävissä, jos kuvaaja on sen sallinut. Tämä helpottaa huomattavasti objektiivien valinnassa.
Oma vakiokalustoni kattaa kohtalaisesti polttovälit 11-200mm. Suurimpana kysymyksenä olikin tarve pidemmälle putkelle. Mielekkäimmät kuvat Afrikan eläimistä ja maisemista, mitä vastaan tuli, oli otettu juurikin alle 200mm linsseillä.
Päätin siis lähteä matkaan tuolla perussetillä. Otin varalta kuitenkin mukaan Canonin 2x telejatkeen. Sen mukanaoloa tuskin edes huomaa repun painossa.
Laukusta löytyy siis:
- Canon 5dmk4
- Canon EF 11-24mm f/4 L USM
- Canon EF 35mm f/1.4 L II USM
- Canon EF 50mm f/1.2 L USM
- Canon EF 70-200mm f/2.8 L IS USM II
Ryhmältä löytyi myös Sigma EOS 150-600mm f/5-6.3 S DG OS HSM, jota minulla oli muutaman kerran mahdollisuus kokeilla.
Kamerakaluston kanssa matkustaminen
Matkustaessa mihin vain, on syytä muistaa, että repussa on kallisarvoista tavaraa. Tämähän tietysti kiinnostaa varkaita, joten kannattaa ottaa huomioon muutamia asioita, jotka vähentävät keräämääsi huomiota.
Kannattaa siis käyttää mahdollisimman neutraaleja laukkuja, sekä vaihtamalla tai ottamalla pois kameran remmi, joka yleensä paljastaa kameran merkin ja mallin. On hyvä käyttää ihan omaa maalaisjärkeä kaikessa tekemisessä ja menemisessä.
Ei siis kannata liikkua kamera kaulassa aivan joka paikassa. Olit sitten missä päin maapalloa tahansa. Tansanian matkallamme kaikki meni hyvin, emmekä missään vaiheessa kokeneet, että tavaramme olisivat vaarassa joutua vääriin käsiin.
Kohti Mikumia
Ajomatka Mikumin kansallispuistoon Dar es Salaamista kestää noin kuusi tuntia. Meidän reissu piti kuitenkin sisällään muutaman päivän reissun Mufindin ylängöille ennen Mikumiin menoa.
Mufindiin on noin päivän ajomatka Iringan alueella. Reissu Mufindiin oli todella antoisa ja pääsimme siellä tutustumaan paikallisten arkeen.
Luonto Mufindissa on kaukana siitä, miltä Afrikan olettaisi olevan. Alue on hyvin kosteaa ja joet pitävät alueen kohtalaisen vehreänä ympäri vuoden. Alueella on paljon teeviljelmiä ja alueella löytyy myös paljon havupuita puuteollisuuteen.
Aikataulumme oli kuitenkin kohtalaisen tiukka ja meidän oli aika lähteä kohti Mikumia. Saavuimme kansallispuiston lähellä sijaitsevaan majapaikkaamme ennen hämärää ja kävimme heti saapumisiltana tutustumassa kansallispuistoon ja katsomassa paikat läpi aamun kuvaamista varten.
Safarin aika
Luonnonpuiston portille päästyämme meille selvisi, että osaa kamerakalustosta ei saa käyttää alueella. Kameraryhmämme oli siis anonut lupaa etukäteen kyseisille varusteille, mutta kuvausluvan myöntänyt taho oli unohtanut mainita meille kuvauskopterin käyttökiellosta alueella.
Tämän johdosta asiaa siinä selvittäessämme, pääsimme aloittamaan safarin kuitenkin vasta paria tuntia aiottua myöhemmin. Menetimme arvokkaan auringonnousun ajan kuvaamisen.
Onneksemme päivä valkeni pilvisenä, ja eläimiä oli kohtalaisen paljon ympäriinsä. Aurinkoisena päivänä eläimet kun hakeutuvat varjoihin piiloon keskipäivän paahdetta.
Kuvaaminen safarilla on erittäin haastavaa, ja huomioon tulee ottaa fakta, että safarilla tosiaan ollaan villieläinten keskellä. Autosta ei normaalisti saa missään nimessä nousta pois.Meille oli onneksi järjestetty puistonvartija matkaan mukaan, joka sitten varmisti meidän turvallisuutemme. Näin pääsimme hakemaan vähän parempia kuvakulmia kuvaamiseen.
Monet eläimet päästävät auton hyvinkin lähelle, mutta hyvän kuvan saaminen silti on todella vaikeaa. Ei ihmekään, että kuuluisat luontokuvat ovat monesti hyvin monen vuoden tulos.
Kamerassa tuli pidettyä Canonin 70-200mm -linssi kiinni lähes koko safarin ajan. Se toimi niin yleisissä maisemakuvissa, kuin sitten eläimistä lähikuvia otettaessa.
Kokonaisuudessaan reissu oli huikea ja uskon, että tämä ei ollut viimeinen matkani Afrikkaan.
- Daniel Taipale