Henkilökuvaus – miten saada entistä luonnollisempia kuvia?
Sotiemme veteraanit ja Suomi 100 -projektin valokuvaaja Mikko Eevert kertoo ajatuksiaan ja kokemuksiaan liittyen henkilökuvaukseen.
Rauhallisuus on henkilökuvauksessa tärkeää
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö räväkkä persoona voisi käyttää persoonaansa kuvaustilanteessa. Tarkoitan tällä sitä, että tiedä mitä olet tekemässä, niin kuvattavakin huomaa sinun tietävän mitä olet tekemässä.
Tämä rakentaa luottamusta, jonka kautta saat helpommin viestisi perille. Jos keskityt kuvatessa kuvauslaitteeseesi, niin keskittyy siihen myös kuvattavakin, ja huomio lähtee helposti lipsumaan epäolennaiseen.
Kamera: Canon EOS 5D Mark II, Otos: 1/125 f/5 105 mm
Anna selkeitä ohjeita
Itse opastan kuvattavaa heti kuvausten alkuun poseerauksissa ja pään asennoissa. Käydään vähän läpi, miten kääntää vartaloa ja kuinka saadaan sitä kaksoisleukaa vähemmälle huomiolle. Siinä sitten naureskellaan kuinka "luonnolliselta" touhu tuntuukaan ja kuinka viehkeästi kuvaaja liikahteleekaan. Otan ruutuja kasvoja liioitellen käännellen ja lanteita väännellen. Harvoin näihin ekoihin ruutuihin helmiä sattuu, mutta tekee itseluottamukselle ja tunnelmalle hyvää.
Ohjeet jäävät mallille heiveröisinä mieleen ja loppukuvausten aikana ohjaaminen on helpompaa. Mallille saattaa olla vaikeaa löytää käsille hyvää paikkaa tai asentoa. Joku noja, pöytäpinta, taskut,kävelykeppi miehellä tai jokin kuvattavaan liittyvä kapistus käsissä voi helpottaa tilannetta.
Tiedä millaisia kuvia haluat
Varsinkin vanhempia ihmisiä kuvattaessa, en laskisi sen varaan, että käytettävissä olisi loputtomasti aikaa, sillä he väsyvät nopeammin. Valmistele kaikki tekninen hässäkkä kameran laukaisemista vaille valmiiksi, ennen kuin hätyyttelet kuvattavaa kameran eteen.
Selkeätä ohjaamista ja tarvittaessa näytä mallia. Ja omaa persoonaa kehiin, aina. Eikä aina kannata sitä aikaa tuhlata poseerauksien harjoitteluunkaan. Kun pitää katsekontaktin, niin kuvattavan kasvot seuraavat kuvaajan kasvoja haluttuun suuntaan, jos vaikka haluaa asetella tarkemmin varjoja kasvoissa. Jos taas haluaa katseen pois kameran suunnasta, niin voi antaa selkeän kiinnekohdan mihin katsoa.
Ja kun ilmapiiri on muotoutunut sopivaksi, löytyy kuvattavalta ilme, jonka hän itsekin tunnistaa omakseen. Joskus käy niin, ettei kuvattavan kanssa onnistu oikein mikään. Se voi johtua kuvattavanjännityksestä tai kuvaajan keinojen kehnoudesta.
Silloin voi kokeilla puolisalaa kuvaamista. Voi pyytää kuvattavaa ehostamaan kaulustaan tai meikkiään peilin eteen ja kuvata tilannetta, jossa kuvattava ei osaa jännittää. Tai voi pitää taukoa ja siinä sivussa näpsiä kuvia. Joskus tällainen ohjaamaton kuvaaminen myös rentouttaa tilannetta niin, että alkuperäinen ajatuskin onnistuu.
Kamera: Canon EOS 5D Mark II, Otos: 1/100 f/2.8 105 mm
Anna palaa ja kuvaa
Mutta loppujen lopuksi pääasia on, että kuvaa. Vaikka kuinka unohtaisit kaikki ikinä oppimasi sommittelu-, valaistus-, poseeraus- ja kaikenmaailmansäännöt, voi kuva näyttää hyvältä.