Histogrammi - valotuksen tarkistus ja korjaus

Valokuvan histogrammi on kaavio, joka esittää kuvan sävyarvot. Pelkästään histogrammia katsomalla valotuksesta voi kertoa paljon. Siitä voi nähdä mm., miten kuva on valottunut ja onko kuvassa puhkipalaneita tai tukkoon menneitä kohtia.

Histogrammi onkin oiva työkalu tarkistettaessa, onko valotus sopiva. Valokuvan esikatselu kameran takanäytöltä ei nimittäin ole se luotettavin tapa varmistaa onnistunut valotus. Hyvä esimerkki tästä on omalle kohdalle harrastuksen alkumetreillä osunut kommellus:

Käsissäni oli upouusi kamera, jota testasin Av-moodissa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että valitsin itse herkkyyden ja aukon, mutta annoin kameran laskea sopivan valotusajan. Kuvat näyttivät kuitenkin kameran näytöltä tarkasteltuina selvästi alivalottuneilta. Epäilin virheellisesti kameran automatiikkaa, joten kompensoin valotusaikaa pari pykälää plussan puolelle. Siirsin kotona kuvat tietokoneelle ja huomasin, että kuvat olivat hieman ylivalottuneita. Ei mitään kriittistä – kuvat olivat käyttökelpoisia, mutta valotus ei ollut optimaalinen. Jos olisin kuvaushetkellä tarkistanut histogrammin, olisin heti tiennyt, että valotus oli sopiva ilman kompensointia.

On siis suositeltavaa, että kuvaamisen lomassa aina välillä tarkistaa histogrammin kameran takanäytöltä. Hyvä jako voisi olla esimerkiksi se, että kuvan esikatselusta tarkistetaan, että sommittelu ja rajaus ovat kohdillaan, kun taas valotuksen laatu varmistetaan histrogrammista. Monissa kameroissa kuvan esikatselun ja histogrammin saa näkyviin samaan aikaan painamalla playback-tilassa display- tai info-nappia.

Kameran näyttö esittää kuvan esikatselun sekä histogrammit.

Miten histogrammia sitten luetaan? Kaavio voi aluksi näyttää monimutkaiselta, mutta on loppujen lopuksi melko yksinkertainen:

Histogrammi on siis kaavio, joka esittää sävyjakauman. Kuvan tummat sävyt ovat vasemmalla, keskisävyt keskellä ja vaaleat oikealla. Mitä korkeampi histogrammi tietyssä kohdassa on, sitä enemmän kyseistä sävyä esiintyy kuvassa. Jos histogrammi “nojaa” oikeaan reunaan, on kuvassa puhkipalaneita kohtia. Jos se taas nojaa vasempaan reunaan, on kuvassa tukkoon menneitä alueita. Näin ollen histogrammi kertoo myös kameran dynamiikan rajat.

Ylläolevasta kuvista näemme, miten erityyppiset valotukset näkyvät histogrammissa. Vasemmassa esimerkissä kuva on alivalottunut, joten histogrammin pääpaino on vasemmalla. Histogrammi nojaa vasempaan reunaan, mikä tarkoittaa, että osia kuvasta on tukossa. Keskimmäisen, eli oikein valottuneen kuvan histogrammi on jakaantunut tasaisemmin. Pään vasemmalla puolella oleva valaisin on puhkipalanut, mikä näkyy pienenä oikeaan reunaan nojaavana piikkinä. Ylivalottuneen kuvan histogrammi painottuu oikealle. Se myös nojaa oikeaan reunaan, mikä näkyy kuvassa puhkipalamisena.

Jokaiselle värikanavalle on oma histogramminsa ja monet kamerat osaavatkin esittää ne erillisinä kaavioina. Värihistogrammi kertoo siis yksittäisten värien arvot. Se voi olla hyödyllinen esim. valkotasapainoa määriteltäessä. Mitä paremmin eri värikanavien histogrammit ovat kohdistettu, sitä suuremmalla todennäköisyydellä valkotasapaino on kohdillaan. Varsinkin jälkikäsittelyssä värihistogrammin käyttö on kätevä työkalu RAW-kuvan valkotasapainon säätämisessä.

Keskellä olevan kuvan valkotasapaino on asetettu neutraaliksi kohdistamalla värihistogrammit.