10 000 kilometriä kamera kaulassa - Nuoret valokuvaajat matkaavat junalla Venäjän halki aina Vietnamiin saakka

Kahden kuukauden ja 10 000 kilometrin reissulle on lähdössä neljä matkaajaa. Valokuvaajat Anna Valli, Atte Tanner ja Jussi Ulkuniemi sekä Pauliina Kivineva, joka toimii myös blogin kirjoittajana. Matka alkaa heinäkuun alussa ja elokuun viimeisenä päivänä olisi tarkoitus saapua Hanoihin, Vietnamiin.

Tänä lauantaina starttaavalle kahden kuukauden reissulle on lähdössä neljä matkaajaa. Valokuvaajat Anna Valli, Atte Tanner ja Jussi Ulkuniemi sekä Pauliina Kivineva, joka toimii myös blogin kirjoittajana. Matkaan lähdetään lauantaina 5.7.2014 Lahdesta. Elokuun viimeisenä päivänä olisi tarkoitus saapua Hanoihin, Vietnamiin.

 

Haastattelimme matkalaisia, joiden edesottamuksia tulemme seuraamaan tiiviisti Rajalan Instagramissa, sekä Facebookissa. 

 

 

Millainen reissusuunnitelma teillä on?

Suomesta lähdemme Pietariin aamujunalla, josta jatkamme Moskovaan venäläisellä taajamajunalla. Näin päästiin kaikkein halvimmalla ja ne ovatkin ainoat junaliput, jotka olemme valmiiksi ostaneet. Venäjällä reitti jatkuu Moskovasta Yekaterinburgin, Krasnoyarskin ja Irkutskin kautta Mongoliaan. Mongoliassa vietämme osan päivistä maan pääkaupungissa, Ulan Batarissa, ja muutaman päivän jossain lähistöllä (tai hieman kauempana)  hevosten/kameleiden selässä vaeltamassa Gobin autiomaan läheisyydessä.

Mongolian jälkeen suuntaamme junalla Pekingiin, jossa vietämme noin viikon. Tämän jälkeen reitti on vielä hieman auki (joudumme junassa miettimään aina hieman eteenpäin, riippuen miten saamme ostettua lippuja ja miten pysymme aikataulussa). Mutta jotenkin, joidenkin kaupunkien kautta pääsemme Guilinin kautta Nanningiin ja sieltä lopulta Vietnamiin, Hanoihin, josta meillä on lento Suomeen.

 

 

 "Olen haaveillut Trans-Siperian matkasta siitä lähtien, kun olen sen olemassaolon tiedostanut. Elämäni aikana olen kuullut sekä ällöromanttisia, että hurjia vodkantäytteisiä tarinoita tältä uskomattomalta matkalta ja olen yrittänyt hahmotella minkälaista se tulisi olemaan. Millaisia kuvia saisin ja minkälaisia ihmisiä tapaisin. Miltä tuntuisi saapua hikisenä sumuiseen Pekingiin yli 200 junassa istutun tunnin jälkeen? Tutustua satoihin samaa matkaa tekeviin tuntemattomiin kasvoihin ja hullaantua joka päivä seikkailun huumasta. Yksikään tarina josta olen kuullut, ei ole päättynyt ilman uusia elämänpituisia ystäviä. Mutta haaveilut sikseen! Nyt se oikeasti tapahtuu!"

         - Jussi Ulkuniemi

 

 

Millaisia kuvia lähdette reissulta hakemaan?

Anna:

Tarkoitukseni olisi kuvata koko matkan kattava dokumenttielokuva. Lisäksi tulee varmana kuvattua  yksittäisiä tai laajempia kuvasarjoja, jotka hahmottelen matkan kuluessa. Pidän dokumentaarisesta kuvasta, eikä kuvan rakentaminen ole niin tärkeää minulle. Vaikka saattaahan sellaistakin matskua tässä porukassa syntyä! Ei olisi ensimmäinen kerta, kun joku keksii heittää vaatteensa pois ja mennä “möykyttämään” otolliselle paikalle. Möykyttäminen tarkoittaa sikiöasentoa selkä kameraan päin. Omalla tavallaa hyvin Minkkis-henkistä, mutta variaatioita voi luoda helposti.

Atte:

Yleisen dokumentoinnin lisäksi minulla on tarkoituksena ottaa myös kontrolloidumpia henkilökuvia paikallisista ihmisistä, keitä seikkailullamme vastaan sattuu. Olen viime aikoina innostunut entistä enemmän liikkuvasta kuvasta. Tästä syystä olen suunnitellut toteuttavani myös lyhyempiä fiilistely klippejä matkan varrelta.

Jussi:

Kuvaan katukuvaa, aion lähestyä ihmisiä ja mahdollisesti saada kielimuurin läpi myös tarinoita aikaiseksi. Keskityn matkalla enimmäkseen hetkeen, meidän reissun dokumentointiin, ympäristöön että matkalaisiin. Olemme kaikki sen verran luovia tyyppejä että jokaisessa hetkessä piilee myös sponttaani taidekuvan paikka, ja niitähän meillä on ainakin Annan kanssa suunnitteilla.

 

 

Millainen kuvauskalusto teillä kulkee mukana?

Anna:

Runkona minulla on Canon EOS 6D, joka roikkuu kiinni Black Rapidin klassikkohihnassa. Videokuvausta varten Roden VideoMic Pro ja siihen sopiva deadcat tuulensuoja. Mukana on myös kasa nopeampaa ja hitaampaa muistikorttia, akkuja, Manfrotton jalusta ja pari nd-filtteriä.

Viimeisen vuoden aikana olen käyttänyt melkeinpä 95% kuvaamisestani Sigman 35mm 1.4:sta, joten se lähtee ainakin mukaan. Objektiivi taipuu potretista maisemakuvaukseen ja on hyvä niin pimeissä kuin ahtaissakin tiloissa liikaa todellisuutta vääristämättä. Lisäksi Canonin 50mm 1.4 potrettiin ja Canon EF 24-105mm f/4 IS USM videokuvaa varten. Yhteisenä objektiivina meillä on vielä Canonin 24 millinen tiltshift, joka sopii ei-niin-nopeatempoiseen dokumentti- ja arkkitehtuurikuvaukseen.

Atte:

Kaulassani tulee reissulla roikkumaan Canon EOS 5D Mark II, jossa myöskin on suurimman osan ajasta kiinni Sigman 35mm f/1.4. Olin kuvaajakolmikostamme ensimmäinen, joka viime syksynä rakastui tähän upeaan objektiiviin. Koen, että kyseinen polttoväli sopii kuvaustyyliini parhaiten tällä hetkellä. Tykkään näyttää melko paljon taustaa, ja näin tuoda ympäristöä mukaan kuvan tarinaan. Luotan reissun päällä täysin kiinteisiin objektiiveihin, joten Sigman kaveriksi reppuun lähtee Canonin 50mm f/1.4. Tämä kyseisen linssin kanssa minulla on myös pitkä suhde. Reissulla ensisijainen käyttötarkoitus tällä klassikkoputkella tulee olemaan henkilökuvat.

Spontaaneja videoita varten meille lähtee pakomatkalle uusi Sony HDR-AS100v -actionkamera. Tämä kyseinen videokamera mahdollistaa luovien kuvakulmien hyödyntämisen helposti. Kovassa käytössä tulee myöskin olemaan siihen sisäänrakennettu timelapse-ominaisuus.

 

 

Jussi:

Välineinäni toimivat Canon EOS 5D Mark III sekä iPhone 5S - hetkestä riippuen. Kuten edellä on mainittu, 35mm on yhdessä todettu parhaaksi matkalasiksi. Viime vuonna New Yorkissa ollessani en muuta käyttänytkään ja olen todella tyytyväinen lopputulokseen! Mukanani on kuitenkin myös Canonin 135mm f/2, joka tarjoaa lisää mahdollisuuksia varsinkin henkilökuvaukseen.

Yhteisellä 24mm Tilt Shiftillä on tarkoitus kuvata ainakin ns. pienoismallikuvia kaikkialta missä korkealle pääsee, mutta myös maisemakuvaa ja henkilökuvia. TS-linssille on suunnattomasti luovia käyttötarkoituksia.

Koska minä ja Atte kuvaamme myös kännyköillämme, meillä on mukana myös Jupio Power Vault - pieni laturimötikkä, josta saa puhelimen ladattua täyteen kolme kertaa vaikka keskellä ei mitään.

 

 

Tunnetun kamerabrändin logo on omiaan houkuttelemaan varkaita, joten Canonit lähtevät reissuun ninjamoodissa. Logot on piilotettu mustalla teipillä.

 

Millaisia asioita olette ottaneet kaluston suhteen huomioon reissua suunnitellessanne?

Anna:

Sen, ettei kanna mitään ylimääräistä mukanaan. Tavaraa saa myös vaihdeltua ja jaettua, joten jokaisen ei ole pakko ottaa kaikkea mukaan. Vaikeinta on arvioida, kuinka monta akkua oikeastaan tarvitsisi ja kuinka usein niitä pääsee lataamaan. Vakuutukset on pitänyt päivittää ajantasalle, mutta ihan hyvä vaan, että sekin tuli kerrankin tehtyä.

Atte:

Minulle on jäämässä vastuu kuvien varmuuskopioimisesta matkan varrella, tätän varten meillä on mukana iskunkestäviä Transcend Storejet USB 3.0 kiintolevyjä. Kiintolevyjen, sekä kannettavan tietokoneen turvana meillä on vedenkestävä retkeilypussi. Samoin kuin Jussia, niin minua huoletta kyllä varatoimista huolimatta Vietnamin sademäärät loppukesästä. Parasta kuvaamisen kannalta minusta tulee olemaan käytössä oleva aika! Ei tarvitse kiirehtiä, voi yksinkertaisesti kuvata asioita jotka eteen tulevat. Kiireettömyys kunniaan!

Jussi:

Tällä hetkellä suoraan sanoen hirvittää tuo Vietnamissa odottava monsuunikausi. Olen melko huoleton kameran käyttäjä, sillä ongelmia minulle ei ole vielä entuudestaan käynyt. Viimeistään matkan varrella on keksittävä suojakeinot, mutta ainakin mukana kulkee kameralle oma minigrip-pussi ja kuivauspyyhe. Lisäksi ajattelin vielä ennen lähtöämme teipata kamerastani kaikki näkyvimmät logot piiloon, ja näin naamioida kamerani yhtä rähjäiseksi kuin mitä itse tulen reissussa olemaan.