Markus Kiilin vinkit revontulien kuvaamiseen

Kyselimme kuvausvinkkejä revontulikuvien mestarilta, Ylläksen kupeessa asuvalta Markus Kiililtä, joka tuntuu julkaisevan upeita revontulikuvia kuin liukuhihnalta.

Miten valitset kuvauspaikan ja mitä asioita otat paikan valinnassa huomioon?

Keli ratkaisee minulla aika paljon kuvauspaikan suhteen, mutta peruslähtökohtana tottakai on, että revontulia pitää edes teoriassa pystyä näkemään. Kovin pilvistä ei siis saa olla, koska revontulet muodostuvat 100 kilometrin korkeudessa. Vähäinen pilvisyys sen sijaan on pelkkää plussaa. Pilvet tuovat lisäelävyyttä revontulikuviin. Seuraava kriteeri on, että valosaastetta olisi mahdollisimman vähän. Ainakin tähtiä pitää pystyä näkemään, eikä ihan lähellä ole hyvä olla mitään sähkövalaisinta. 

Nykyisin yritän etsiä kuvaan jonkun muun jutun revontulien lisäksi. Se voi olla tunturi, puita, rakennus, nuotio jne. Revontulet esiintyvät useinmiten pohjoisella taivaalla. Tosin täällä pohjoisessa, jossa itse asun, niitä voi esiintyä missä suunnassa tahansa. Etelä-Suomessa kannattaa kuitenkin etsiä paikka, jossa pohjoiselle taivaalle on hyvä näkyvyys.

Mitä kalustoa revontulia kuvattaessa tarvitaan? Millaisella kalustolla itse kuvaat?

Periaatteessa riittää jalusta ja sellainen kamera, jolla voi kuvata manuaaliasetuksilla ajastimella tai kaukolaukaisimella. Ilman jalustaa revontulien kuvaaminen on yhtä tyhjän kanssa. Kuviin tulee pitkän valotusajan vuoksi liike-epätarkkuutta tai erittäin korkeasta ISOsta johtuvaa kohinaa.

Itse kuvaan lähes aina kahdella kameralla yhtäaikaa. Toinen on Nikon D3S + Nikkor 14 mm f/2.8 prime. Toinen on Nikon D800 + Nikkor 24-70 mm f/2.8, jolla kuvaan poikkeuksetta 24 mm kuvia. 

Jalustani ovat vähän kompromisseja. Sellaisia, että ne pitävät nuo kamerat paikoillaan melko hyvin, mutta ovat silti kannettavissa kuvauspaikoille tunturien huipulle. En käytä kaukolaukaisimia. 

Minusta ajastin on parempi. Kaukolaukaisimien kanssa on pakkasessa monesti ongelmia. Revontulia kuvatesssa on tärkeä valita mahdollisimman laajakulmainen objektiivi ja ns. täyden kennon kamera on myös hyvä apu. Laajakulmaisella objektiivilla on kaksi merkittävää etua. Revontulet mahtuvat paremmin laajakulman tuottamaan kuvaan. Toinen kuvien laatua parantava asia on mahdollisuus käyttää pidempiä valotusaikoja ilman että tähden menevät viiruiksi.

Millaiset valotusarvot olet havainnut hyviksi revontulia kuvatessa? Muita vinkkejä kuvaustilanteeseen?

Hyväksi havaitut valoitusarvot vaihtelevat todella paljon. Muutan niitä tilanteen mukaan. Sellaiset arvot, jotka useimmilla kalustoilla onnistuvat, voisivat olla vaikkapa ISO 400, f/4,0 ja 20 sec. Niitä voi sitten muuttaa tilanteen mukaan. Jos revontulet ovat hyvin nopeasti liikkuvat tai kuvassa on jotain muuta liikkuvaa, pitää nostaa ISOa, suurentaa ehkä aukkoa ja lyhentää valotusaikaa. Joskus hyvät arvot ovat ISO 6400 f/4,0 2,5 sec ja joskus ISO 200 f/2,8 25 sec. Arvot ovat aina kompromissi ja pitää miettiä mikä osa-alue eniten merkitsee kuvan onnistumisessa. 

Revontulikuvia katsellessa olen huomannut, että monesti on ongelmana pitkän valotusajan ja suuren ISOn pelkääminen. Sen seurauksena kuvat ovat joko liian tummia tai mustan kuvan varjojen avaamisen jäljiltä kovin rakeisia. Kannattaa siis katsoa kameran takanäytöltä, onko kuva liian tumma. Jos yhtään epäilyttää, niin ISOa tai valotusaikaa suuremmaksi.

Ehkä tärkein asetus on kuitenkin RAW. Kuvatkaa revontulikuvat RAW-muodossa. Kameroiden omat softat eivät näytä osaavan tehdä jpeg kuvaa revontulista oikein. Hyvä revontulikuva syntyykin pitkälti jälkikäsittelyssä, jossa lähes aina kohinanpoiston lisäksi vähennän vihreän värin määrää. Revontulet kun tallentuvat kameraan huomattavasti todellisuutta vihreämpinä.

Kuvausreissulle kannattaa ottaa riittävästi lämmintä vaatetta ja kuumaa juotavaa. Ne auttavat kummasti jaksamaan, jos ei heti revontulia näy.

Lisää Markus Kiilin kuvia löytyy Markuksen sivuilta sekä Flickristä.