Muotokuva ikkunan valossa
Tässä postauksessa keskitymme siihen, miten yksinkertaisilla ohjeilla luodaan helposti kotoisissa olosuhteissa puitteet onnistuneelle potretille - ilman salamalaitteita ja kamerasi ominaisuuksista riippumatta. Päivän kuvausaihe on ikkunan käyttö valonlähteenä muotokuvauksessa.
Ikkuna toimii siis ensisijaisena valonlähteenä. Kannattaa valita pilvinen päivä, jolloin valo on pehmeämpää. Jos päivä sattuu olemaan kirkas, valitse ikkuna josta aurinko ei paista suoraan sisään.
Sammuta kaikki valot huoneesta. Äkkiseltään voisi kuvitella, että lisävalo ei olisi haitaksi, mutta syitä valojen sammuttamiseen on itseasiassa kaksi: Ensinnäkin haluamme tänään hallita käyttämäämme valoa. Pidetään asia mahdollisimman yksinkertaisena rajaamalla valonlähteet yhteen, eli ikkunaan.
Toinen syy on valkotasapainon hallinta. Valkotasapainoon ja värilämpötiloihin paneudumme huolellisemmin toisella kertaa. Tässä vaiheessa riittää se tieto, että lähes kaikki sisätiloissa käytetyt valot loistavat eri väristä valoa kuin ulkovalo. Kamera ei osaa kompensoida montaa eriväristä valolähdettä yhtä aikaa. Jotta värit olisivat kuvassamme tasapainossa, sammutamme siis sisävalot, ettei kuvassa sekoitu useaa eriväristä valoa.
Kamerassa valkotasapainon säätö kuvataan yleensä lyhenteellä WB (white balance). Useimmiten kameran valkotasapainon automaattiasetus tekee hyvää työtä, varsinkin kun helpotamme automaatikan työtä rajaamalla valonlähteet yhteen. Raakakuvia kuvaavat säätävät valkotasapainon makunsa mukaisesti jälkikäsittelyvaiheessa, kun taas JPEG-muodossa kuvaavien kannattaa pitää tästä huoli kuvausvaiheessa.
Mikäli kamerassasi on mahdollisuus muuttaa aukon kokoa eli f-arvoa, kannattaa avata aukko suureksi (eli pieneen f-lukuun), esim. f/2.8:aan. Se, kuinka suurta aukkoa voi käyttää, riippuu objektiivista. Järjestelmäkamerassa säädön tekee helpoiten kääntämällä valikkokiekon Av-asetukseen, mikä tarkoittaa, että kamera itse arvioi sopivan valotusajan kuvaajan valitessa muut asetukset.
Suuri aukko tarkoittaa, että syväterävyysalue on kapeampi. Tämä on muotokuvauksessa toivottua, sillä haluamme mallin kasvot teräviksi, mutta taustan ja etualan soisimme olevan epätarkkoja, jotta niistä löytyvät elementit eivät vie huomiota mallista. Suurempi aukko päästää myös enemmän valoa kameran sisään, mikä tarkoittaa että suljinaika lyhenee.
Suljinaikaa kannattaakin pitää silmällä, sillä jos se on liian pitkä, käden tärinä ehtii liikuttamaan kameraa kuvauksen aikana, jolloin kuvasta tulee epätarkka. Suljinaikaa voi lyhentää nostamalla herkkyysasetusta, eli ISO-arvoa (esim. ISO100:sta ISO800:aan).
Jos objektiivissasi on säädettävä polttoväli, eli zoomi, se kannattaa asettaa telepäähän, eli “katsomaan pitkälle” (esim. 17-55 mm objektiivissa asetus 55 mm). Joudut mahdollisesti ottamaan hieman enemmän etäisyyttä malliisi, mutta telepään käytöllä on muotokuvauksessa useita etuja: Ensinnäkin telepää vääristää kuva-alaa vähemmän kuin laajakulmapää. Toiseksi, pidempää polttoväliä käytettäessä kuvaan mahtuu mukaan pienempi osa taustaa kuin lyhyempää polttoväliä käytettäessä. Kolmanneksi, telepään käyttäminen edesauttaa taustan ja/tai etualan sumentamista. Tarkoituksena on kohdistaa kaikki huomio kuvattavaan.
Nyt kun asetukset ovat kohdillaan, voimme ryhtyä kuvaamaan. Älä kuitenkaan murehdi, jos kamerassasi ei ole yllämainittuja säätömahdollisuuksia - hyviin tuloksiin päästään myös kameran automatiikkaan luottaen.
Tarkenna kuvatessasi mallin silmiin. Kokeile eri rajauksia. Vaihtele kuvauspaikkaasi malliin nähden. Pyydä mallia vaihtelemaan asentoaan. Mieti, millaista tunnelmaa haet ja uskalla kokeilla eri asioita. Tie oppiin käy usein erehdyksen kautta.
Jos näyttää siltä, että mallin varjopuoli jää liian tummaksi, otamme avuksi heijastimen. Lähes mikä tahansa valkoinen pinta kelpaa. Omaan heijastimeeni, valkoiseen A3-arkkiin, teippasin vielä kevyesti rypistettyä alumiinifoliota, jotta se heijastaisi mahdollisimman paljon valoa takaisin mallin kasvojen varjopuolelle. Pyydä mallia tai avustajaa pitämään heijastinta pään varjopuolella niin, että se heijastaa ikkunavaloa varjoihin.
Eron näkee allaolevasta kuvasta. Vasemmalla on ilman heijastinta otettu kuva ja oikealla sen kanssa otettu. Kääntele heijastinta eri asentoihin ja kokeile pitää sitä eri etäisyyksillä mallin kasvoista.
Tähän juttuun mahtuikin paljon pureskeltavaa, mutta tärkeintä on ryhtyä kokeilemaan.
Tässä kuvassa ikkuna on kuvaajan suunnasta katsottuna mallin takaoikealla, ja valo on tuotu kasvoille heijastinta käyttäen. Paperiarkki näkyy mallin silmissä heijastuksena, mikä tuo mukavasti eloa kuvaan.
Rajala Pro Shop verkkokaupasta löydät kameroita, tarvikkeita ja koulutuksia jokaiseen tilanteeseen.
TUTUSTU VERKKOKAUPAN TUOTTEISIIN »