Valokuvia suoraan satumaailmasta - Haastattelussa Pia Rautio
Useita vuosia sitten pyysimme Rajalan Facebook-seuraajia linkittämään oman valokuvaussivunsa kaikkien nähtäville. Vastauksia tuli hurja määrä ja poimimme osan sivuista seurantaan itsekin. Yksi niistä oli Pictor - Photography by Pia Rautio.
Pia Raution kuvia pysähtyy katsomaan pitkäksikin aikaa. Niissä yhdistyvät upeasti valon-, sävyjen- ja syväterävyydenhallinta sekä taidokas kuvankäsittely. Tuloksena on tunnelmallisia valokuvia suoraan satumaailmasta. Ajoittain ne tuovat mieleen maailmanmaineeseen nousseen Elena Shumilovan taianomaiset otokset. Kyselin Pialta hieman hänen taustastaan ja kuvaustottumuksistaan.
Milloin aloitit valokuvauksen ja miten kiinnostuit siitä?
Kuvasin perheen filmipokkarilla jo lapsena ja lempiaiheitani olivat hevoset ja eläimet ylipäätään. Muistan voittaneeni paikallislehden kesäkuvakisan aurinkoisella otoksella, jossa punatukkainen tyttö halasi pientä shetlanninponia. Olin jotain 14-vuotias ja kisamenestys tuntui merkitykselliseltä – vaikka kuva sinällään taisi olla aika vaatimaton. Kuvaaminen tuolloin oli vielä puhtaasti sommittele ja paina laukaisinta –tyyppistä räpsimistä.
Lukio-opinnoissa ja myöhemmissä amk-opinnoissa oli mahdollisuus opiskella filmijärjestelmäkameran käyttöä muutamilla kursseilla ja ne olivat minulle todella mieluisia. 2000-luvun alussa opiskelin mediatekniikkaa ja opin Photoshopin käytön. Ensimmäisen digijärjestelmäkameran hankin vuonna 2008, jolloin manuaaliasetuksien ja digitaalisuuden myötä valokuvaamisen mahdollisuudet avautuivat aivan uudella tavalla. Kamera oli Canonin 450D kittilinssillä. Meni kuitenkin useita vuosia, ennen kuin kamerankäyttö alkoi olla edes perustasolla suurin piirtein kunnossa.
Vajaa muutama vuosi tuota myöhemmin hankin laadukkaan L-sarjan linssin, eikä kulunut kauaa, kun päivitin myös kamerarungon 5D MK II:seen. Vasta tuolloin siirryin kuvaamaan Raw-muodossa ja ryhdyin ottamaan haltuun Lightroomia osana jälkikäsittelyprosessia. Erityisesti valovoimainen ja hyväpiirtoinen linssi sekä sen mahdollistama kapea syväterävyys sai minut innostumaan kuvaamisesta uudestaan. Harjaannutin kuvallista näkemystäni tutustumalla eri ammattikuvaajien töihin verkossa ja toisaalta myös julkaisemalla säännöllisesti kuviani Aukea.net-sivustolla. Olen aina suhtautunut kritiikkiin vakavasti ja yrittänyt kehittää taitojani jatkuvasti paremmaksi. En juuri koskaan ole tyytyväinen lopputulokseen, joten tuo ”parantamisen vara” ajaa eteenpäin ja uusiin kokeiluihin. Minulla on ollut elämässäni muutamia tärkeitä ja hienoja ihmisiä, jotka ovat neuvoneet valokuvaukseen liittyvissä asioissa, sekä kannustaneet ja rohkaisseet jatkamaan. Ilman näitä ihmisiä olisin luultavasti lopettanut jo ennen kuin oikeastaan olin aloittanutkaan.
Mitä kuvaat nykyisin eniten? Keitä kuvissasi esiintyy?
Aloitin kuvauksen luontoaiheilla, joista siirryin pyydettäessä tapahtumien kuvaukseen ja muotokuvaukseen. Näin jälkeenpäin mietin, että minun olisi pitänyt harjoitella ja kuvata enemmän ennen asiakastöiden tekemistä. Näen nyt joissakin alkuajan töissäni esimerkiksi valaisullisia tai sommitelmallisia puutteita, mutta mennyt on mennyttä.
Esikoisen syntymän jälkeen vuoden 2010 lopulla aloin kuvaamaan omaa perhettäni ja kasvavaa lastamme. Pari vuotta myöhemmin syntyi pikkuveli, joka on hänkin saanut osansa ”kuvausvillityksestäni”. Nyttemmin olen opiskelujen vuoksi jättänyt asiakastyöt kokonaan pois ja keskittynyt kuvaamaan harrastemielessä lähes yksinomaan omia lapsiani. Syynä tähän on lähinnä se, että kuvaukset on helppo järjestää valon ja olosuhteiden osuessa kohdalleen ja lasten ollessa oikealla tuulella. Nämä omat kuvausprojektit ovat olleet antoisia siinä mielessä, että niitä tekee ensisijaisesti omalle perheelle, eikä niiden suhteen ole suorituspaineita. Kuvat voi stailata, suunnitella ja ajoittaa oman ja lasten mielen mukaan.
Keitä valokuvaajia ihailet ja miksi?
Hienointa on, kun kuvaaja on kehittänyt oman tunnistettavan tyylinsä, jonka sisällä varioi kuvallista ilmaisuaan ja tarpeen vaatiessa kykenee myös uudistumaan. Monipuolisuus ja tunnistettavuus eivät kai välttämättä ole keskenään ristiriidassa? Tarinallisuus ja kuvallinen kerronta ovat tärkeitä elementtejä, joilla kuviin saa syvyyttä ja kiinnostavuutta. Tässä onnistuvia valokuvaajia arvostan kovasti.
Ihailen myös viimeisteltyä tyyliä – en tosin muovista ja liian sliipattua lopputulosta. Mikko Lagerstedtin teokset ovat sykähdyttävän upeita ja toisaalta ihailen Miina Savolaisen työtä voimauttavan valokuvauksen kehittäjänä ja kouluttajana. Mahtavia suomalaisia ja ulkomaisia kuvaajia on kymmeniä ja on mahdotonta nostaa vain muutamaa valokuvaajaa esiin.
Millä kalustolla kuvaat?
Kamerarunkona on Canon EOS 5D Mark III ja linsseinä Canon EF 24-70 2.8L II, 70-200 2.8L II ja 85 1.2L II. Lisäksi kaksi Speedlite-käsisalamaa ja Elinchromin keikkasalamasetit, joissa yhteensä kuusi salamaa.
Kuinka paljon hyödynnät keinovaloa kuvauksessasi?
Käsisalamoita olen hyödyntänyt miljöömuotokuvissa ja käytössäni on valonmuokkaimia myös niille: pieni softboxi sekä 90cm octabox. Käsisalamoiden kanssa käytän radiolähetintä ja vastaanotinjärjestelmää. Alkuinnostuksen jälkeen olen tosin vähentänyt salamankäyttöä miljöömuotokuvissa merkittävästi. Tähän saattaa vaikuttaa myös parantuneet kuvankäsittelytaidot, joilla pelkässä luonnonvalossa kuvatuista muotokuvista saa enemmän irti.
Myös studioympäristö tuntuu tällä hetkellä jokseenkin rajoittavalta, tylsältä ja kolkolta; ikkunavalo ja yksinkertainen valaisu sen sijaan puhuttelevat minua. Enemmän on enemmän –mentaliteetti on vaihtunut vähemmän on enemmän –ajatteluun. Talvisin olen rakentanut olohuoneeseen kotistudion leveän taustakartongin ja kolmen Elinchrohmin D-lite to go –setin avulla. Tänä talvena keksin hyödyntää pihapiirimme vanhaa navettaa ja sikalaa muotokuvissa.
Millä ohjelmalla käsittelet kuvasi?
Käytän Lightroomia Raw-konvertointiin, eli kuvien perussävytykseen, rajaukseen ja valoisuussäätöihin – siis kuvien suuriin linjoihin. Teen tosin LR:ssa myös joitain paikallisia säätöjä. Photoshopissa teen (mahdolliset) kuvien yhdistämiset, kuvakorjailut ja sävytysten viimeistelyt. Photoshopissa kuluu aina enemmän aikaa ja siellä tapahtuu kaikki pikselinviilaaminen.
Mitä työkaluja käytät eniten jälkikäsittelyssä?
Hyödynnän kuvissani paljon valmiita Lightroom presettejä ja Photoshop actioneita, mutta usein maskaan ja muuntelen niitä, jotta lopputulos on juuri haluamani kaltainen. Olen ollut myös mukana testi- ja kehittämisryhmissä, kun uusia tuotteita on oltu tuomassa markkinoille.
Mikä on unelmiesi kuvauslokaatio ja kohde?
Olisi huikeaa kuvata henkilökuvia aamusumussa suolla pitkospuilla, järven rannalla tai metsikössä. Sumu on upean kuvauksellinen luonnon elementti. Toisaalta myös vesisateessa on oma taikansa, niin ja autiotaloissa sekä rapistuneissa rakennuksissa! Jos olisi mahdollista kuvata ulkomailla, niin joku trooppinen ja vehreä kohde ja eksoottinen kasvillisuus olisi hienoa vaihtelua – näihinkin kuviin kaipaisin kyllä ihmisen mukaan.
Lasten kuvaamisen sijaan olisi kiva työskennellä vaihteeksi aikuisten kanssa ja harjoitella myös mallinohjausta. Lasten kanssa tuo ohjaaminen on turhaa tai mahdotonta ja tarvitaan lähinnä innostamista, houkuttelua ja linssin läpi tilanteiden seuraamista. Kuvien onnistuminen on ajoituksesta kiinni, eli juuri oikeiden ja ohikiitävien hetkien taltioimisesta. Olen haaveillut myös voimauttavan valokuvauksen lisäopinnoista ja filmille kuvaamisesta, sillä toisinaan tuntuu, että jälkikäsittelyyn uppoaa aivan liikaa aikaa. Voimauttavassa valokuvauksessa huomio kiinnittyy itse kuvattavaan, hänen toiveisiinsa, hyvän näkyväksi tekemiseen, uudenlaiseen näkemisen tapaan ja vuorovaikutukseen kuvaustilanteessa ja kuvia katsottaessa. Kauaskantoisena unelmanani on yhdistää sosiaalialan työ, esimerkiksi lastensuojelun perhetyö, ja valokuvaus juuri voimauttavan valokuvan menetelmän muodossa.
Lisää Pia Raution kuvia löytyy täältä: